Maahanmuuttokriitikot ovat olleet oikeassa

Viime päivät ovat todistaneet, että moraalisesti paheksitut maahanmuuttokriittiset ovat olleet paljolti oikeassa. Suuria lapsiperheitä haalitaan pääkaupunkiseudulle miljoona-asuntoihin, afrikkalainen maahanmuuttajaperhe saa saman sosiaaliturvan ja paremmankin ehkä kuin suomalainen. Sen ei pitänyt olla poliitikoille yllätys. Suomi suorastaan houkuttelee (elintaso)pakolaisia. On kyse oikeudenmukaisuudesta.

Vaikka suuressa konkurssissa ei maahanmuutto maata juuri kaadakaan, mutta on räikeä epäkohta, kun sairaille ja vanhuksille jaetaan eioota.

Vaalit ovat lähestymässä ja muut puolueet pelkäävät menettävänsä ne Perussuomalaisille. Soinin puolue ei välttämättä olekaan mikään hyvä vaihtoehto, mutta mitä tehdä muuta kuin äänestää sitä protestina.

Netissä esitetäänkin, että miksi ei maahanmuuttajia oteta Ahvenanmaalle, mistä Thors on kai kotoisinkin. On esitetty vaara, että Ahvenanmaa eroaa Suomesta ja liittyy kai Ruotsiin. Olisiko se nykymaailmassa mikään katastrofi?

Timo Harakka

Olenhan minä aina pitänyt Timo Harakan tyylistä, mutta nyt kunnioitukseni nousi vielä entisestään, kun yön unettomina tunteina luin hänen pamflettinsa Luoton loppu.

En itse kansantaloustieteestä paljoa ymmärrä, on traumojakin, kun en päässyt edes peruskurssista läpi, nukahtelin. Harakka kuitenkin vaikuttaa erittäin lukeneelta ja perehtyneeltä. Hänen apunaan on suuri joukko taloustieteilijöitä ja todistusaineistoa, kun hän käy hyökkäykseen finanssikapitalismin fundamentalismi -muotoja vastaan. Hänellä on myös hengen paloa ja lennokkuutta, joka puhuttelee.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että maailma tarvitsee sitä, että pääomilla keinottelu laitetaan kuriin. On aivan älytöntä, että toiset pääsevät rikastumaan pelkällä keinottelulla, talouden pääpaino pitäisi olla oikeassa työssä ja teollisuudessa.

On ihan hyvä, että joissakin talouden osissa on mahdollisuus saada työllään aikaan palkintoja, mutta tasausta ja oikeudenmukaisuutta myös tarvitaan. Kapitalismia parempaa järjestelmää ei kai ole toistaiseksi keksitty, sosialismin kävi kuten kävi.

Suositeltava ja nautittava kirja.

Vysotski

Olin kuuntelemassa musiikkitalolla Murmanskista kotoisin olevan miehen Vysotski-inspiroitunutta esitystä. Se oli ilmainen, en olisi muuten mennyt. On tosiaan mukavaa asua kaupungissa, mutta samalla luonnon lähellä. Kaupungin palvelut ovat vieressä.

En tietystikään ymmärtänyt mitään. Musiikki oli liian kovalla minullekin, jolla on kuulovamma. Esitys koostui Vysotskia esittävästä kuva- ja äänimateriaalista sekä esiintyjän omasta Vysotski-materiaalista. Hän esitti kaiken kovaa ja paatoksella.

Siinä kerrottiin ilmeisesti Vysotskin elämästä ja urasta. Se päättyi lyhyeen, 42 -vuotiaana, huumeiden ja alkoholin takia. Hän oli suunnattoman suosittu elämänsä viimeiset 10 vuotta ja keräsi paljon rahaa mustan pörssin -konserteillaan. Hän ehti olla myös näyttelijä Taganka -teatterissa, mukana oli myös pätkiä filmeistä, joissa hän esiintyi sivuosissa.

Wikipedian mukaan Vysotski oli ironinen ja lyyrinen, (englanniksi). Hänen esiintymistapansa ja kielensä kuulosti omalaatuiselta korostettuine konsonantteineen. Valitettavasti kaikki tuo meni minulta ohi, koska en jymmärtänyt tekstejä.

Sen sijaan netistä löytyy Vysotskin musiikkia hieman kevyemmin suomeksi tulkittuna, josta jo alkaa löytyä sävyjä. Tässä on fanisivu suomeksi.

Ratkaisukeskeisyys

Olin kuuntelemassa luentoa ratkaisukeskeisyydestä psyykkisesti sairaiden kohtaamisessa. Olihan se toki järkevää, että ruvetaan kiinnittymään vahvuuksiin ja autetaan rakentamaan niiden pohjalta, mutta kuinka ikävää se onkaan!

Paljon mukavampia ovat partaiset professorit ja potilas plyysisohvalla kertomassa kauheuksia lapsuudestaan. Ei ihmisyys ole pelkästään mukavaa, sosiaalista vaan sen ydin on juuri mustissa mujuissa, siinä rajalla ehkä. Terveen paperit, mutta nipin napin. Synti on kiinnostavampaa kuin hyve.

Siksi minusta on kiinostavaa lukea Mummo Muun blogia, missä näennäisesti terve perheenäiti ja ammatti-ihminen seikkailee mielikuvitusmaailmassa, joka on täynnä vaaroja ja "kauheuksia". Koko blogimaailma on muuten täynnä sieviä muodista ja käsilaukuista höpöttäviä tyttöjä tai muuta yhtä ikävää, jos toden sanoo. Olin aikoinani innostunut kansalaismediasta ja toki edelleenkin, mutta nyt kun siitä on tullut valtavirtaa, se on muuttunut siksi, miksi sitä ennen kutsuttiinkin - lörpöttelyksi, itse muiden mukana varmaankin.

Vanhat tutut ja taatut kirjoittajat ovat yllättävää kyllä mukana, mutta heidän äänensä hukkuu yleiseen kohinaan. Olen menettämässä uskoni kansalaismediaan. Se on kuin laittaisi kaikki samaan skype linjaan ja kuuntelisi - ei pysty eroittamaan yksittäisiä ääniä.

Muistan kuinka silloin kun itse innostuin, ajattelin, että olisipa tärkeää, että julkinen valtakin ja sitä lähellä olevat tukisi tätä uutta demokraattista mediaa - mainitsin jopa Sitrankin - se on dokumentoituna jossakin. Ja nyt kuulin radiosta keskustelun, missä joku Sitran päällikkö paasasi innoissaan asiasta. Ja pas:at!

Itse en näe kauheita unia, valitan suuresti, en juuri unia ollenkaan, joita muistaisin. Tai voisi ehkä sanoa, että elän unimaailmassa valveillakin.

Muistan opiskeluajoilta, kun professori puhui ongelmakeskeisyydestä problematisoinnista, se taisi olla Sänkiaho, ja se kolahti. Sitähän elämä enemmänkin on ongelmia. Ei meitä yleensä kiinnosta siloisuus, ei tunnu kiinnostavan muitakaan kuin minua, jos päättelee mediasta. Juuri ongelmien havaitseminen laittaa meidät liikkeelle pohtimaan, mistä johtuu ja mitä olisi tehtävissä.

Tuntuu, että tuossa ratkaisukeskeisessä psykiatriassa ja yleensäkin suhtautumistavassa unohdettaisiin historia ja menneisyys. Kun tulee tähän ikään, tulevaisuudelta ei ole paljoa odotettavissa, mutta kuitenkin aina jotakin, sillä Toivo on tosiaankin tärkeää. Sen sijaan menneisyys alkaa minulle tulla yhä tärkeämmäksi. Ei ehkä niinkään enää oma vaan historia ja sen tapahtumat. Kouluhistoria opetti vain pintaa, sen näen kirjoistani.

Olen ostanut kirjaston poistomyynnistä ehkä pari sataa kirjaa, naurettavan halvalla. Kirjahyllyissä on kaksi kerrosta. Hyllyjä ei pieneen asuntoon yksinkertaisesti mahdu enempää. Kammoan sitä, jos joskus tulee muutto, miten saan kirjat kannettua. Ostin muutamalla eurolla sellaisia komeita kirjoja, joita vielä äsken kaupattiin suurella rahalla. Ei niiden tieto ja kauniit kuvat ole mihinkään häipynyt, vaikka arvostus onkin. En varmaankaan tule ehtimään niitä lukeakaan koskaan, mutta on mukava tuntea, että ne ovat olemassa. On muistelmia ja tietokirjoja mutta myös romaaneja. Hyviä nimiä ja kuuluisia kirjailijoita. On sääli ajatella, että ne ovat nyt "Poistettuja". Aivan hyväkuntoisia, koska kaupungissa on lakkautettu kirjastoja ja kirjoja on liikaa. Teen varmasti myös hyvää, kun varastoin hiiltä kirjojen muodossa. Sitten kun täältä lähden, edessä niillä tosin on varmaan kaatopaikka tai polttouuni.

Omassa elämässä näkee muutenkin kaiken katoavuuden. Minua 9 vuotta vanhempi veljeni alkaa olla tavoittamattomissa dementian kourissa. Olen nuorin sisaruksista, joista jo kaksi on kuollut täydessä aikuisuudessa. Pian olen kantamassa muita hautaan, jos edes hautajaisiin lähden pitkien matkojen taaakse. Oma lapsi on aikuinen. Hänen käsissään on satojen ihmisten henki, koska hän ajaa junaa. Lapsenlapset kasvavat nopeasti. Pian he ehkä ovat auttamattomasti vieraita ja liian isoja. He puhuvat myös toista kieltä kuin suomi. Itsessä näkee myös elämän kiertokulun, katoamisen ja luopumisen.

Vanhanen aloittaa vaalitaistelua

Kuulin radiosta ja näin nettilehdestä Matin aloittavan vaalitaistelua. Nettikansaa ei tosin voida pettää vai voiko. Ainakin kommentit ovat kipakat. Vanhasen hallitus on avannut portit ja toivottanut tuon pakolaisvirran tervetulleeksi, nyt on toinen ääni kellossa, muka.

Joka tapauksessa voi olla hieman tyytyväinen, että nyt tuo halveksittu maahanmuuttokriittisyys on noussut salonkikelpoiseksi. Mutta jos se jää vain äänestäjien pettämiseksi...Jos tuo uusherännyt kriittisyys jotenkin tulee näkymään, hyvä niinkin.

Ennakkoluuloja

Jaan useimpien maanmiesteni kanssa syvän ennakkoluulon venäläisyyttä kohtaan. Ei teoriassa tosin. Pidän venäläisistä klassikkokirjoista ja jollakin tasolla myös venäläisestä laveasta luonteesta, vaikka samalla sitä myös säälin ja kammoan sitä. Läheisempää on luterilainen työmoraali, luotettavuus ja optimismi. Venäläistä on kuritettu ja petetty niin pitkään, että hänelle on muodostunut toiseksi luonnoksi olla luottamatta kehenkään, olla uskomatta tulevaisuuteen, tehdä työtä vain näön vuoksi. Venäläinen ei ole henkinen vaan ennen kaikkea materialisti. Yhä pitänee paikkansa tuo ryssä on ryssä vaikka...

Sääli tätä maata johon on muodostumassa suuri vähemmistö, ruotsinkielisiäkin suurempi, joka pian alkaa vaatia samoja oikeuksia kuin ruotsinkieliset. Meillä ei kuitenkaan ole ihan samaa pontta pitää vähemmistöä kurissa kuin esimerkiksi virolaisilla, jotka tuntevat veli-venäläisensä vielä meitäkin paremmin. Meitä ei sentään kyyditetty Siperiaan, eivätkä venäläiset olleet kukkoilemassa lähivuosikymmeniä tässä maassa. Oli tosin sota, mutta kyllä me ryssää siinä myös kuritimme. Olivat "Ystävyyden ja Luottamuksen vuodet", jolloin pidimme sormia ristissä taskussa vaikka ystävyyttä vakuuttelimme - venäläiset myös kyyniseen tapaansa kutsuivat meidän herrojamme "paskansyöjiksi", niitä jotka kävivät Tehtaankadun suurlähetystössä.

Ruotsinkieliset olisivat parempi vähemmistö; he me sentään tunnemme, minä erityisen hyvin. Venäläisistä tulee kai viides kolonna ja jos maailmanhistoria taas kääntää takalistonsa, ei siitä hyvää seuraa, kun vieressä on Putinin autokratia, suurvalta kaikkine temppuineen.

Venäläiset ihailevat Putinia - ja Stalinia. Heille on tullut toinen luonto siitä, että pitää olla jokin herra, joka heitä ruoskii ja pitää muka kurissa. Venäläisillä ovat kovat asenteet, he ovat ennakkoluuloisia ja epäilevät aina, että toinen pettää vielä enemmän kuin hän itse, ja aiheesta - omassa kontekstissaan.

Venäläiset ovat olleet taipuvaisia pogromeihin jo ennen kommunistiaikaa. Jos tämä on ennakkoluuloinen kirjoitus, se ei ole mitään venäläisen ennakkoluulon rinnalla. Venäläinen vihaa yhtä lailla juutalaisia ja muslimeja ja on onnellinen, kun heitä on kuritettu. Hän ihailee Stalinin tapaa pitää islam kurissa ja naureskelee meidän lepsuudellemme. Siitä vain, niskalaukaus ja ongelma on pois pelistä.

Venäläiset ovat taikauskoisia. Siinä maassa ja ihmisten mielissä elävät kaikki irrationaalisuudet. Ristinmerkit ja eksorsismit elävät newagen seassa. Eivät he kristinuskosta taida edes paljoa tietää, siitä piti neuvostosysteemi huolta. Heitä koulutettiin, pakkokeinoin. Tieto ei sisäistynyt. He ovat tietämättömiä, eivät osaa kieliä, eivät opi kieliä. Tiedon taso on alhainen. Heitä koulutettiin, mutta tieto on ulkokohtaista ja pakolla luetettua.

Venäläinen korostus on ärsyttävä, minä en edes pidä kielen soinnista, kun olen sitä kuunnellut kuukausia. Jokaisella heistä istuu lujassa ennakkoluulo esim. amerikkalaisuutta kohtaan, vaikka maassa on niin paljon kaikkea hienoakin. Toivottavasti olen vain kohdannut trash-venäläisiä, jotka ovat samalla tasolla kuin monet amerikkalaiset punaniskat ja muut.

En ymmärrä suomalaismiehiä, joiden on pitänyt hankkia venäläisvaimo. Perhe-elämä näyttää olevan yhtä helvettiä. Missä on toveruus, kun vaimot eivät opi, eivätkä halua oppia suomea ja suomalaisuutta. Aviopuolisot eivät tunnu puhuvan keskenään. Eikä se paljon puhuttu naisellisuuskaan kovin kaksiselta näytä. Onneksi suomalaismiesten venäläisvaimot ovat jo keski-ikäisiä ja vain vähemmistö tuottaa enää lapsia. Monet venäläisnaiset ovat aborttien ja kovan elämän repimiä, mitä sellaisesta naisesta on edes iloa?

Monet eroavat ja naiset jäävät usein Suomen yhteiskunnan elätettäviksi. Minun käsitykseni mukaan venäläisten työmoraali on huonohkoa. Neuvostosysteemissä oltiin tekevinään työtä ja nostavinaan palkkaa ja se istuu lujassa. Monet ovat sanoneet, että oma-aloitteisuutta ja sisältä päin ohjaavuutta puuttuu. Venäläinen ehkä tekee jotenkin hänelle määrättyä työtä, mutta kun se on lopussa hän istuu odottamaan. Nykymaailmassa pitäisi olla aloitekykyä ja luovuutta. Monet Kaukoidästä tulleet herättävät ihastusta työteliäisyydellään, mutta moniko venäläinen.

Mitä ovat nuo raharikkaat venäläiset, joiden edessä suomalaiset nyt pokkuroivat. Monen täytyy olla saanut rahansa filungilla ainakin, jos ei rikoksilla. En tiedä pitääkö paikkansa, että Venäjältä tulee myös paljon atari-porukkaa, ammatti- ja taparikollisia. Venäläinen Mafia on käsite.

Venäläiset olivat niin kulttuurikansaa Neuvosto-aikana. Niin kun ei ollut saatavilla muuta. Kommunistinen yläluokka syötti kaksinaismoraalisesti mm. klassikkokirjoja kansalle. Nyt kelpaa etupäässä pulp fiction. Viihde vaikuttaa vastenmieliseltä, sellaista Seiska-kamaa.

Joku on sanonut, että parhaita venäläisiä ovat ne joissa on suomalaista vertä, mitä enemmän sitä parempi. Inkeriläiset ovat melkein kuin suomalaisia, vaikka Koivisto toimikin perustuslain vastaisesti kutsuessaa heidät tänne.

Tietysti minä säälin kansaa, joka on kokenut kovia: maaorjuuden ja kansaa kurittavat tsaarit ja herrat, alituiset sodat. Tuskin maaorjuudesta oli päästy, kun tuli kommunismi ja reaalisosialismi, joka kohteli ja muovasi kansaa kohtalokkaasti. Venäjän historia on väärinkäytösten ja petosten historiaa. Suuri isänmaallinen sota, muka. Kun tietää esimerkiksi venäläisten partisaanien raakuudet mm. Koillis-Lapissa, teot Saksalta vallatuilla alueilla, eivät nuo harmaahapsiset ja mitalein koristellut sankarit ole koskaan innostuttaneet.

Kommunistidiktatuuri sai aikaan yhtä paljon ihmisuhreja kuin natsien teotkin. Silti Neuvostoliitto, koska jäi sodan voittajaksi pysyi salonkikelpoisena teoistaan ja onttoudestaan huolimatta. Venäjä se kai aloitti Afganistaninkin raaistamisen.

Ei edes Gorbatsov ollut aito uudistaja. Hänen tarkoituksensa ei ollut tietenkään poistaa kommunismia vaan korjata sitä ihmiskasvoisemmaksi. Venäläiset silti vihaavat häntä yli kaiken, koska hän suisti imperiumin.

Joku vuosi sitten Venäjän talous kasvoi kohisten, mutta oliko se vain kupla ja perustui öljyyn ja maakaasuun. Nyt maassa ollaan heikoilla taas. Ehkä venäläinen ei oppinut tekemään työtä kunnolla ja järkevästi, kapitalismi ja yrittäjyys jäi ohueksi ja perustui vippaskonsteihin ja pettämiseen.

Se mitä venäläisyydessä ihailen, omavaraisuus ja puutarhapalstat on kai sekin pakon sanelemaa. Minun tuntemani venäläiset eivät erityisen hyvin viihdy luonnossa, he ovat huonokuntoisia ja luonnosta vieraantuneita. He ovat meluavia, huonosti käyttäytyviä, etuilevia, ylimielisiä. Eivät he ole aidosti kiinnostuneita Suomesta ja sen kielistä vaan paremmasta elämästä, rahasta. Ennen kaikkea venäläinen haluaisi olla yhdessä toisen venäläisen kanssa, juhlia, syödä ja juoda hyvin. Kyllä sitten taas kelpaa.

Venäläisillä olisi kovasti työtä osoittaakseen, että he kelpaisivat suomalaiseksi vähemmistöksi. Teot kai puhuisivat eniten, eivät hienot periaatteet. Suomalaisilla on terve ja aiheellinenkin ennakkoluulo naapurin iivanaa kohtaan, jonka me sentään aika hyvin tunnemme.

Taas meitä on petetty!

Meitä kuljetetaan kuin pässiä liekanarussa, ehkä teuraaksi, ehkä niitylle. Ilmastonmuutos on peruttu, kertoi MOT!

Minä kyllä hieman epäilin, kun käsitin, että kyseessä ovat hieman suuremmat systeemit. Maapallo pyörii vinhasti akselinsa ympäri ja kiertää aurinkoa ja koko aurinkosysteemi planeettoineen ja kaikkineen joka vuorostaan liikkuu vinhaa vauhtia Linnunradassa, joka vuorostaan kiertää ja liikkuu koko ajan laajenevassa avaruudessa. Ei edes Esko Valtaoja kaikkea ymmärrä saatikka sitten tällainen maallikko.

Että jo pyhimykseksi julistettu Al Gore olisikin puhunut palturia, hän kun on niin alhainen mies! Olisi pitänyt ymmärtää, kun nimikin viittaa palturiin.

Jääkausi on tulossa tuhansien vuosien kuluttua kuitenkin ja joskus tämä koko systeemi häviää, kun aurinko muuttuu himmeäksi kääpiöksi sitä ennen räjähdettyään ja poltettuaan kaikki tälläkin planeetalla. Kai siihen on vähän enempi aikaa. Ehkä ihmisen aiheuttama hiilidioksiidin lisäys, jos se nyt edes lämmittää, kun Martti Backman todisti muuta pumaskoiden avulla, ehkä se estää kylmenemistä eteen tulevina pieninä jääkausina.

Jäljellä on vain yksi ongelma ja se on se öljyn loppuminen tai ainakin väheneminen ja hinnan nouseminen. Siihenkin väitetään olevan ratkaisuja.

Ehkä tässä vielä kannattaa ostaa housut, kun maailmanloppua on ainakin lykätty. Ehtii nekin sitten kuluttaa loppuun. Jos ei nyt sitten se Maya-kalenterin povaama maailmanloppu tai ainakin napojen siirtyminen tai muu kummiskin tulee.

Onko rotumme syytä tää?

Oletteko liikkuessanne Ruotsin laivoilla esimerkiksi panneet merkille, kuinka paljon tyypilliset "mustalaispiirteet" ovat muuttuneet? On havaittavissa monia aivan valkolaisen näköisiä mustalaisia. Pahalta kuulostava sana - rotupiirteet, ovat paljolti väistyneet. Tämä on tietysti vanhanaikaista, mutta vaikuttaa siltä, että rotujen sekoittuminen on ihan hyväksi. Monet uudet mustalaiset ovat sitä paitsi oikein kauniita ja komeita.

Sama pätee saamelaisiin. Enää ei juuri pysty eroittamaan saamelaista ulkoisesta olemuksesta. Asuessani Pohjoisen kylässä, huomasin, että siellä oli paljon muualta tulleita suomalaisnaisia, usein ylioppilastyttöjä, jotka olivat menneet yhteen saamelaismiehen kanssa. Samaa kehitystä on jatkunut jo pitkään. Metsä-Lapissa saamelaisuvut ovat suomalaistuneet satojen vuosien kuluessa eikä rotupiirteitä kovin paljoa ole näkyvissä. Ja sehän on hyvä ja toivoa antavaa. Itsekin olen sekoitus. Ovatko kuvan saamelaisnuoret enää tippaakaan saamelaisen näköisiä? Heillä on päällään eksoottinen ja kirjava, etninen esiintymispukunsa, oikeastaan pellepuku, jos puvun historiaa ajattelee. Kyseessä on rokkiyhtye, joka on voittanut kilpailun.

USA:ssa rotujen sekoitukset ovat usein oikein hyvän näköisiä, jos nyt sillä kriteerillä katsoo. Puhtaita afrikkalaisia mustia on kai aika vähän edes. Meillä aika moni suomalaisnainen löytää islamilaislaismiehen, ei ei islamilaisuus ole rotu, mutta joka tapauksessa. Monestikaan nämä naiset eivät ole ensimmäisiä kukkasia, joita markkinoilla menee kaupaksi. Jälkeläiset ovat usein paremman näköisiä kuin vanhempansa.

Ei rotujen sekoittuminen mitään haittaakaan. Olemmehan kaikki lähtöisin Afrikasta ja aika vähän aikaa, vain oliko se n. 60000 vuotta sitten, vai mitä tv:ssä sanottiin siinä huippuhyvässä sarjassa, jossa kerrotiin ihmisen matkasta maapallon asuttajaksi.

Juutalaisuus sitten, sekään ei ole rotu vaan kulttuuri ja sitäkin on aika vaikea vangita tyypiksi. On niin monen näköisiä juutalaisia. Kulttuuritkin muuttuvat; se on hieman haikeaa ainakin sellaiselle, joka rakastaa mennyttä, kuten itse teen.

Kaksi ruotsalaista

Olen lukenut pari hienoa ruotsinkielistä kirjaa. Kummankin kirjoittaja oli miellyttävä ja nuori, selväsanainen reportteri Ruotsin tv:ssä minun aikanani maassa. Toinen on nimeltään Göran Rosenberg, toinen Jens Orback. Jälkimmäisestä tuli ministeri pariksi vuodeksi viimeisimpään sosiaalidemokraattiseen hallitukseen.

Orback kirjoittaa äitinsä tarinan. Äiti asui tyttönä Toisen Maailmansodan jälkeen Puolalle luovutetulla alueella. Kirjan nimi on Medan segern firades. Hän joutui kokemaan sen koston ja sekasorron sodan jälkivaiheissa, mistä en muista paljoa koulussa kerrotun. Venäläiset kostivat kaikkialla miehittämillään alueilla fascisteille ryöstämällä ja raiskaamalla. Se niistä Suuren Isänmaallisen sodan sankareista. Tosin uutta tämä ei minulle ollut, sillä olenhan lukenut Puna-armeijan urotöistä mm. Berliinissä.

Orbackin kirja on samalla kertomus siitä prosessista, mikä kirjan kirjoittamisessa oli. Hänen saksalainen sukunsa ei kuitenkaan kuulemma vihannut venäläisiä kaiken kamaluuden jälkeen. Parempi se kai niin onkin, sillä kyllä kostamista riittäisi, puolin ja toisin.

Kostoa sen sijaan halusi osa eloonjääneistä juutalaisista, kertoo Göran Rosenberg pienenä episodina laajassa ja asiantuntevassa kirjassaan, Det förlorade landet. Oli olemassa pitkälle viety yritys surmata suuria joukkoja saksalaista siviiliväestöä laittamalla juomaveteen myrkkyä: silmä silmästä, hammas hampaasta.

Rosenberg kirjassa on todella paljon itselleni uutta tietoa sionismista ja Israelin valtion synnystä. Rosenberg on itse juutalainen ja vietti maassa pari vuotta. Hänestä tuli vahvasti sionismikriittinen ja palestiinamyönteinen hahmo, kunnes hän vetäytyi syrjään palatakseen aiheeseen parin kymmenen vuoden kuluttua. Hän haki käsiinsä entisiä luokkatovereita haastatteli heitä ja kertoo kirjassa lyhyesti heidän elämäntarinoitaan samoin kuin kymmenien muidenkin. Mukana on juutalaisia ja sionistisia vaikuttajia laidasta laitaan ja vastapuolta jopa palestiinalaisleirissä.

Parempaa johdatusta tähän maailman kriisipesäkkeiden ykköseen ei voisi kuvitella. Ja voi myös huokailla, kuinka pinnallista oma tieto on. Sieltähän juontuvat monet muutkin kriisit ja palestiinalaiskysymys on vahvasti ollut radikalisoimassa islamia sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme, emme kovinkaan miellyttäväksi ilmiöksi. Palestiinassa on kuitenkin tapahtunut suuria vääryyksiä, ratkaisuna voi olla kuitenkin vain tilanteen hyväksyminen ja sen kanssa eläminen ja eteepäin katsominen.

Toinen vaihtoehto olisi sama kuin me suomalaiset rakentaisimme identiteettimme Karjalan palauttamiselle ja niiden vääryyksien vatvomiselle, mitä mekin koimme suuren Venäjän naapurina vaikkapa sodan johdosta.

Läpipasko

Mies tuntuu syövän alituiseen ja suuria annoksia. Anthony Bourdain. Hänen miellyttäviä ohjelmiaan olen viime aikoina katsonut. Yhtä paljon pidän Michael Palinista, James Olivierista, Tina Nordstömistä, Stephen Frystä. He kiertävät maailmaa tai kokkaavat. Onhan niitä muitakin. Keith Floyd oli suuri idoli. Olen nähnyt myös nuoren puolikiinalaisen kaverin, joka on kiertänyt mm. Aasiaa ja kokannut kaduilla vähän Keith Floydin malliin. Muistan myös kaksi lihavaa ladyä, paljon muitakin, joiden nimet eivät tule mieleen.

Onhan se myös ruokapornoa, kun itsellä ei ole varaa, eikä maailmanmiehen tyyliä ja osaamista edes mennä ravintolaan ja tilata hienompia ruokia. Sitä menee pikaruokapaikkoihin, jos ulkomaille sattuu pääsemään. Kilot sitäpaitsi ahdistavat.

Anthony Bourdain on varmaankin aivan läpipasko kuten suomalainen sanoisi. Ruoka ei näytä jäävän hänen ruumiiseensa, annokset ovat valtavia ja hän tuntuu syövän yhtenään.

Mikä loukkaus tällaiset ohjelmat ovatkaan kasvisyöjille, jotka olisivat valmiita pakottamaan meidät muutkin vihannesten purijoiksi. Toki olen sitä mieltä, että vegetaarisestikin voi syödä hyvin ja värikkäästi. Jos kaikki olisivat vegetaareja, ei olisi myöskään pieniä suloisia tipuja, laitumella astelevia ammuja ja söpöjä vasikoita.

Kyllä minä myönnän, että pahalta tuntuu, kun ihminen tätä ruokakulttuuria toteuttaakseen joutuu tappamaan. Toki toiset sen tekevät puolestamme ja me ostamme vain siistejä palasia.

Äsken katsomassani ohjelmassa Bourdain pisteli hyvällä ruokahalulla poskeensa vielä kiemurtelevia mustekaloja ja ties mitä.

Ruotsin sosiaalidemokraattien salat

Ruotsissa on syntynyt hässäkkää, kun Jan Guilloun on paljastettu olleen KGB:n agentti. Itse hän sanoo vain kokeilleensa tuon tiedustelupalvelun toimintoja. Uskon sen kyllä. On jopa vähätelty Ruotsin sosiaalidemokraattien osuutta, sanottu jopa sitä, ettei koko IB -affäriä ei ollutkaan. Eli sitä, että Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus kylmän sodan aikana syyllistyi kanslaisten laajamittaiseen vakoiluun. Asiasta on ollut jopa totuuskomissio, mistä minun asiasta hyvin perillä ja Ruotsissa asuva isosiskoni sanoo, että se oli salailun jatkumista ja peittelyä. Hänen mukaansa kansalaisten vakoilu on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu yhä edelleen. Tiedämmehän tuon FRA-jutun, joka liittyy sähköisten viestien vakoiluun. Jopa muualle Eurooppaan menevät sähköiset viestit olisivat ruotsalaisten vakoululaitteiden tarkastettavissa, mene ja tiedä. Kun on omatunto puhdas ja sfääri pieni, tuskin on mitään pelättävää.

Tässä linkissä sanotaan, että jo vain, IB-juttu oli oikeasti. Jan Guillou ja kumppanit pistettiin syyttöminä vankilaan, jne.

Toisaalta myös vastapuolella oli pahantahtoinen Pahan Valtakunta, jota nimitystä kyllä voi käyttää aika pitkälle. Samalla kansalaisvapaudet ja oikeudet saivat kärsiä.

Kyllä minä itseänikin ihmettelen

Pidän kovasti maantiedosta ja tv:n ohjelmista, missä kierretään maailmaa, varsinkin kun se on yhdistynyt ruokakulttuuriin. Viimeksi taas Anthony Bourdainin ohjelmista. Mies on mukavan rento ja hän tapaa kiinnostavia ihmisiä ja hakee esille hienoa ruokaa.

Paras ruoka on monikulttuurista. Ja minä pidän monikulttuurisuudesta, erivärisistä kasvoista ja kansallisuuksien sekoittumisesta. Miksen sitten sallisi sitä Suomeen. Tokihan se on jo tosiasia, suuret kaupungit ja pienetkin ovat jo toisennäköisiä kuin muutama vuosikymmen sitten.

Kyllä niistä pakolaiskeskuksistakin jotain hyvää aikanaan saattaa tulla, mutta minusta lähdetään vähän väärästä päästä. Pitäisi lähteä työvoiman liikkumisesta. Nyt valtio sekaantuu liikaa koko systeemiin ja tuloksena on, pelkään, pelkkää sekasotkua. Tämän politiikan kriitikot ovat samalla oikeassa huolestuneisuudessaan. Ja on väärin, että politiikkaa tehdään väkivalloin. Suuri osa kantaväestöstä on myös huolissaan, kun näkee leikkaukset ja syrjäytymiskehityksen, työttömyyden. Sille ei vain löydy poliittista kotia. Perussuomalaiset ovat vielä paljolti pellejä, kuinka omanarvontunto antaisi periksi heitä äänestää.

Toisinajattelija

Viimeksi näin suomalaisessa mediassa keskustelua ilmastonmuutoksesta viime viikolla TV 2:n Pressiklubissa. Olen lukenut tietoja siitä, että jo aika monen vuoden ajan ilmasto ei olisikaan lämmennyt. Maapallon/aurinkokunnan/linnunradan jatkuva liike avaruudessa on jotain paljon enemmän kuin pystyn ainakaan omalla päälläni käsittämään.

Kukaan ei tiedä varmasti muutaman vuosikymmenenkään tarkkuudella mitä tulee tapahtumaan, tuleeko pieniä jääkausia jo nyt vaiko satojen tai tuhansien vuosien päästä. Iskeekö ilmastonmuutos todella ja peruuttamattomasti muutaman vuoden syklin jälkeen. Nyt näyttäisi, että saamme hengähdysaikaa vaikka jäätiköt ilmeisesti jatkavat sulamistaan tänäkin aikana.

Tanskalainen Björn Lomborg on tullut tunnetuksi ilmastoasiain toisinajattelijana. Luin hänen artikkelinsa, joka suuntautuu tällä kertaa hiilipäästöjen rajoittamispolitiikkaa vastaan, ei epäilemään itse ilmastonmuutosta, vaikka hän sitäkin on varmaan tehnyt. Tässä artikkelissa hän todistelee ihan järkevästi, kuinka satsaaminen vaihtoehtoisiin energioihin ja köyhyyden poistamiseen olisi paljon tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa kuin taistelu hiilipäästöjä vastaan.

Sanna mina ord

Joitakin asioita en yksinkertaisesti pysty oppimaan. Yksi oli kertotaulu, mutta selviän pienillä lisäoperaatioilla. Yksi on muistaa kumpi on debit ja kumpi credit Visa-kortissa. Enkä näytä olevan ainoa. Luulisi, että korttiin olisi ollut helppo painaa Debet=pankkikortti ja Credit=luottokortti, tarkistin tiedot netistä. Itse keksin hyvän vinkin, kirjoitin korttiin ison D:n, koska käytän kotimaassa pankkikorttia, vain ehkä ulkomailla tarvitsee luottokorttia. Jos olisi ollut hyvä tussi, kirjaimen olisi voinut raapustaa minne vain, nyt tein sen kääntöpuolelle, sinne, missä on allekirjoitus.

On niitä pahempiakin muistihirviöitä. Tunnen ihmisiä joiden on kirjoitettava käsivarteensa O ja V, jotta muistaisivat kumpi on kumpi. Se on varsinkin hyödyllistä muistaa autoa ajaessa. Ruotsiksi on sellainen kuin högerregel; suomeksi ei kai ole vastaavaa lyhyttä ilmaisua muuta kuin väistämisvelvollisuus. Eräs tuttava muisti sen siitä, että ratissa luki Volvo ja silloin V osoittaa vasemmalle ja lopussa tuleva O oikealle.

Minä osaan kyllä prosenttilaskua. Sillä ei ole väliä. Armi Ratia ei osannut ja pystyi silti johtamaan firmaansa. On tunnetusti paljon suurmiehiä ja -naisia, joilla on luki-vaikeuksia, eivätkä he silti ole tippaakaan toisia tyhmempiä.

Minun ajatuksissani debet yhdistyy englannin sanaan debt, joka tarkoittaa velkaa eli luottoa ja credit ruotsin sanontaan köpa på credit eli ostaa luotolla, siis molemmat tarkoittavat samaa, siksi tuo epävarmuus.

Kyllä tässä nyt ihmisiä kusetetaan taas, kun ei ole tuollaista palveluasiaa voitu hoitaa. Sitä paitsi siinä voi olla pankkien juonta. Ihminen tulee vahingossa ottaneeksi luottoa ja maksaa siitä korkoa. Pienistä puroista koostuvat isot virrat!

Tuo otsikko kai tarkoittaa, sano mun sanoneen. Toinen fraasi on "ja ja minsann", joka myös osoittaa, että puhuja osaa ruotsia, koska se on niin joviaalia. Sitäkään en uskalla suuhuni ottaa, koska en muista olisiko se ja ja men sann. Se kai tarkoittaa jotakin " totta, mooses" tai "älä muuta viserrä" tai "jo vain" tai "tule ja puserra" tai "aivan".

Siis että kovin korkealla tässä ei olla.

Anna mustalaiselle tilaisuus

Näin sanotaan Västeråsissa ilmestyvän VLT:n otsikossa. Siinä suomenmustalainen Markus valittaa sitä, että romaneja syrjitään. Onkohan se ihan niinkään. Ruotsi on vuosikymmeniä paaponut Suomen ja Ruotsin välillä seilaavia maanmiehiämme. Suomessakin mustalaisten olot ovat nekin jo parantuneet ja sosiaalilautakunnat maksavat ja koululautakunnat yrittävät kouluttaa parhaansa mukaan. Silti mustalaiset tuntevat itsensä syrjäytetyiksi.

He haluavat, että mukaan ottaminen tapahtuu heidän ehdoillaan ja haluavat säilyttää kulttuurinsa, jossa ei ainakaan minun mielestäni ole kovin suurta arvoa, kun kyseessä on kummallinen ja järjetön tapakulttuuri, minkä tunnetuin merkki on naisten pitkät samettihameet, jotka eivät ole tästä maailmasta. Tuo hame ei ole kovin vanha perinne sinänsä.

Monet ovat tajunneet asian ja luopuneet näistä vanhentuneista tavoistaan, kouluttautuneet ja menneet töihin.

Viranomaiset ovat sinänsä kai luovuttaneet. Sanaton sopimus on, että näin pieni vähemmistö voi olla väriläiskänä muuten harmaassa yhteiskunnassa.

Pakottamalla ei kai muutosta saada aikaan, sen pitäisi lähteä mustalaisista itsestään. Mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, vaikka samaa valitusvirttä on kuunneltu vuosikymmeniä. Ruotsin mustalaiset pystyivät sulautumaan yhteiskuntaan. Sorto oli tosiasia aikanaan, mutta tuskin enää.

Nyt meille ovat tulleet uudet kaavut ja huivit. Monet niiden kantajat ovat kouluttamattomia ja vaativat pian tai jo nyt, että heitä on kohdeltava kulttuuria kunnioittaen. Työnteosta ei puhettakaan. Eri syistä työssäolo jää vähäiseksi ja taatusti myös syynä ovat suomalaisten ennakkoluulot.

Suhtaudun epäluuloisesti nykyisenkaltaiseen monikulttuurisuuteen juuri tästä syystä kuin yllä. Meidän valistuneet ja tehokkaat yhteiskuntamme, Suomi ja Ruotsi, eivät ole onnistuneet integroimaan mustalaisiamme, sanotaan vaikkapa 50 vuodessa. Miten me pystymme työllistämään ja "kotouttamaan" paljon suuremmat maahanmuuttajajoukot, kun emme tuossa helpossa tehtävässä onnistuneet?

Problematisointia

Minulla on ollut kunnia nähdä Astrid Lindgren elävänä. Ulkoisesti hän oli kenen tahansa ruotsalaistädin kaltainen, mutta ulkokuori peitti kapinoitsijan. Vaikka ei haluaisikaan tämän linkin kirjoittajan mukaan luonnehtia Lindgrenin hahmoja, on niissä tosiaan särmää ihan Pepistä alkaen. Voihan olla, että kirjoittaja vedättää: Pepistä esimerkiksi

"Pippi Långstrump
En berättelse med dystra undertoner. En asocial pojkflicka vars mor är död och med en far som valt livet på en sexliberal söderhavsö framför henne. De sociala myndigheterna kämpar för att ge henne en dräglig tillvaro, men hon har inte förmågan att förstå sitt bäst. Hon har barnsliga, regredierade föreställningar om hennes döda mors tillvaro och allt för stora tankar om hennes far som så grymt övergav henne. Förmodligen en kompensation för det svek hon känner inom sig. Hon misshandlar poliser, mutar halvkriminella individer och är en oförbätterlig mytoman. Om några år kommer detta förpubertala maskrosbarn förmodligen hemfalla åt prostitution, droger och annan skörlevnad.

Peppi Pitkätossu

Kertomus jossa on synkkiä sävyjä. Asosiaalinen poikatyttö, jonka äiti on kuollut ja isä valinnut elämän seksuaalisesti vapautuneella Etelämeren saarella mieluummin kuin tytön huoltajana. Sosiaaliviranomaiset kamppailevat antaakseen hänelle siedettävän elinympäristön, mutta hänellä ei kykyä ymmärtää omaa parastaan. Hänellä on lapsellisia, taantuneita kuvitelmia kuolleen äitinsä olemassaolosta ja aivan liian suuria luuloja hänet hylänneestä isästä. Luultavasti kompensaationa siitä, että tämä hylkäsi hänet. Hän pahoinpitelee poliiseja, lahjoo puolirikollisia ja on parantumaton mytomaani. Muutaman vuoden kuluttua tämä esipubertaalinen voikukkalapsi tulee vajoamaan prostittuutioon, huumeisiin ja muuhun pahaan elämään.

Se on vedätystä tai sen on kirjoittanut harvinaisen mielikuvitukseton ja huumorintajuton yksilö, vähän kuin Toini Havu, joka teilasi Linnan ja August Ahlqvist, joka "murhasi" Kiven.

Toisaalta Lindgrenin voi myös nähdä sen vastarinnan symbolina, jota yhä löytyy Ruotsista, vaikka yhteiskuntarauha olikin vuosikymmenet ostettu elintasolla, taloilla ja tavaroilla. Vaikka Lindgren varmasti toivotti köyhyyden hornan tuuttiin, hän kävi taisteluun Ruotsia vuosikymmeniä vallinnutta sosiaalidemokratiaa vastaan ja oli se korsi, joka ehkä sen sitten kaatoikin, kun sosiaalidemokraatit vuoden 1976 vaaleissa menettivät 39 vuotta kestäneen valta-asemansa. Samana vuonna muutin itse Ruotsiin.

Mutta kieltämättä näissä kirjoittajan kärjistyksissä on jotain tottakin. Lindgren kuvaa poikkeusyksilöitä, joita tavallisessa elämässä ei ehkä ole ja jos olisikin, he olisivat sietämättömiä. Nyt rakastamme Eemeli-vintiötä vaikka elävässä elämässä hän saattaisi olla ärsyttävä ADHD-lapsi. Varmasti Pepillä ei olisi selviytymisen mahdollisuuksia; sosiaalitantat olisivat hänet vieneet jo aika päiviä sitten lastenkotiin. Hänet olisi huostaanotettu ja niin edelleen. Sadun hohde kultaa Astrid Lindgrenin poikkeavat hahmot.

Olen joskus miettinyt, miksi Katto Kassinen oli suosittu Neuvostoliitossa. Tuli ajatus, että hänhän on jonkinlainen neuvostoihmisen perikuva, joka ei paljoa piittaa solidaarisuudesta ja yhteiskunnassa toitotetuista arvoista vaan yrittää napata itselleen sen mitä on saatavissa.

Järkevää maahanmuuttomyönteisyyttä

Olen jotakin kautta hieman tutustunut erääseen blogiin, missä ihailtavalla tavalla järkevästi perustellaan monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa. Esimerkiksi viimeisimmässä kirjoituksessa pohditaan sitä, että islamilaisissa maissa eletään "Valistusaikaa" eli että on muutakin kuin nyrkkiä heristelevää islamilaisuutta.

Ehkä pitäisi tutustua tarkkaan koko blogin sisältöön, mutta se vaikuttaa oikein järkevältä. Ennen kaikkea se, kuinka siinä painotetaan, että maassa olevat islamiin kuuluvia pitäisi kohdata ja auttaa sopeutumaan muuttuvaan suomalaiseen yhteiskuntaan monenlaisin toimin, joissa kirjoittaja näyttää olevan asiantuntija. Häntä ja hänen kaltaisiaan innostaa näköjään ihan vilpitön auttamisen halu ja tahto vähentää kärsimystä.

Jotenkin tuntuu kuitenkin haikealta, että olemme tempautuneet väistämättömästi mukaan tähän islamin ihan toivottavaan muutokseen. Valistusaika toi länsimaisiin yhteiskuntiin väkivaltaisia järistyksiä, tämä islamin valistusaika on aivan yhtä kaoottinen; emme oikeastaan ole ansainneet, että meidänkin on oltava mukana tässä kaikessa. Olimme juuri pääsemässä eroon suomalaisesta yhtenäiskulttuurista tiukkoine moraaleineen. Ehkä on kuitenkin pakko? Tuohan se tietenkin vipinää ja mielenkiintoa elämään niille, jotka sitä haluavat.

Olisipa Suomessa oltu kauaskatseisimpia ja yritetty pitää ei työperäinen maahanmuuttoa mahdollisimman pienenä, nyt ollaan tässä puhtaan kaulan kanssa. Eikä kai näkyvissä ole muutosta, kun ei-työperäisen maahanmuuton hillitseminen on poliittisesti mahdotonta. Meillä olisi täysi työkenttä tänne jo päässeiden maahanmuuttajien ja omien syrjäytyneiden sopeuttamisessa.

Nuori mies saa turkkiinsa

Sverigedemokraattien 30-vuotiaan puheenjohtajan debattiartikkeli on herättänyt odotetusti huomiota. Puoluejohtajatkin laidasta laitaan ovat sen tuominneet ja AB:ssa julistetaan näyttävästi, kuinka paljon virheitä siinä oli.

Ehkä siinä oli yleistyksiä, joille ei ole tieteellistä katetta, mutta mielestäni ne eivät olleet kovin vaarallisia, enemmänkin ne kuvastivat yleistä mielipidettä, minkä jokainen saa vaikkapa tiedotusvälineistä. Tieteellä ja tutkimuksella ei myöskään saa objektiivista kuvaa. Usein pystytään osoittamaan "todeksi" ihan vastakkaisiakin kantoja.

Sverigedemokraateilla ei tosiaankaan ole mikään puhdas historiallinen maine, vaikka nykyinen puheenjohtaja vaikuttaa ulkoiselta olemukseltaan lähinnä kristillisdemokraatilta. Eivät hänen mielipiteensäkään juuri poikkea "tavallisen" kadunmiehen mielipiteistä.

Näyttää pahalta, sillä tuskin kukaan haluaa olla SD:ien kanssa eduskunnassa, puhumattakaan hallituksesta. Se on kuitenkin ainoa puolue, joka näyttää uskaltavan puhua asiasta oikeilla nimillä.

Varmasti suurin osa islamin kannattajista on maltillisia, mutta joukossa on riittävän monia kirjaimellisia ja radikalisoituneita, jotta he pystyvät leimaamaan koko uskonnon. Islam ei ole sillä lailla maallistunut uskonto kuin on kristinusko. Kristinuskonkin piirissä on ihan riittävästi fundamentalisteja, mutta kovin paljoa he eivät ole viime aikoina innostuneet pommeista ja pyhistä sodista, jos nyt ei lasketa USA:n hyökkäyksiä Irakiin ja Afganistaniin, mutta niille on etupäässä muita syitä kuin uskonnolliset.

On otettava huomioon, että Jimmie Åkesson on nuori. Hänellä ei voi olla tiedemiehen objektiivisuutta, sitä ei toki ollut eläkkeellä olevalla professorismiehellä Jan Hjärpellä, joka syytti häntä rasismista. Tämä kuitenkin puhui islam -uskonnon aiheuttamista vaaroista, mistä monet muutkin ja painavamman tiedon haltijat ovat varoittaneet. Islam ei ole rotu. Ja kyllähän nyrkkien heristely, autojen polttaminen ja terroriteot pyrkivät leimaamaan kaikkia uskonnon harjoittajia. Ennen kaikkea islamilaisessa maailmassa tulisi tajuta, että sellainen päin vastoin hankaloittaa islamin harjoittajien elämää kuin helpottaa. Ehkä sellaistakin itsekritiikkiä on, mutta se ei näy nyrkinheristykseltä.

Ei tietenkään voi yleistää, että kaikki islamin kannattajat olisivat tietynlaisia, mutta siihen tuntuu kuitenkin liittyvän niin paljon ongelmia, että olisi syytä olla varovainen. Minä itse en koskaan lähde ennakkoluuloista vaan siitä, että ihmisen luomat ihanteelliset systeemit pakkaavat muuntumaan ja mukautumaan, jos en sanoisi menemään sekaisin tai ryssittymään. Siksi olen konservatiivi.

Monikulttuuristamista tehdään väärin, kun kerätään liian paljon huollettavia, joista ei kuitenkaan pidetä huolta vaan hylätään oman onnensa nojaan betonighettoihin. Olisi aivan eri asia, jos heille olisi tarjota työtä. Tämä on väärin suuntautunutta idealismia, joka tekee enemmän pahaa kuin hyvää.

Ruotsi on kuin Suomi

Ruotsissa palavat autot muutamassa siirtolaislähiössä joka yö. Ne lähiöt ovat tulevien terroristien hautomoita. Aivan oikein nuo testosteronia tihkuvat nuoret miehet sanovat kostavansa, kun heitä ei ole otettu mukaan kansankotiin. He saavat sosiaalista rahaa, mutta työpaikat ja kielitaito ovat kiven takana. Kuten on tässäkin omassa Koto-Suomessamme. Olemme kulkemassa Ruotsin tietä. Parempi olisi ollut olla ottamatta niin suurta huoltotaakkaa, sanoo tunnetusti viisas Osmo Soininvaarakin.

Suuri osa siirtolaisista selviytyy ja Ruotsissa on toki nähtävänä, että "mustapäitä" on kohonnut jo näkyvillekin paikoille. Voi tosin väittää, että panttivangeiksi. Siirtolaisministeri on musta afrikkalaistaustainen nainen, viihteessä on jo maahanmuuttajia. Ei tilanne niin yksiselitteisen synkkä ole.

Mutta joka tapauksessa uskon, että suuren massan kohdalta Ruotsin siirtolaispolitiikka on aika lailla epäonnistunut. Ja jos ei Pohjolan Preussi osaa tehdä oikein, miten me sitten.

Tänään julkaisi Aftonbladet Sverigedemokraattien puheenjohtajan Jimmie Åkessonin debattiartikkelin varustettuna, monilla kuten ruotsiksi sanotaan "brasklappar" (varauksilla). Mukana oli lehden päätoimittajan ja monien muiden kielteisiä lausuntoja.

Jimmie Åkesson on kolmikymppinen siistin näköinen ja varmaankin tapainenkin poliitikonplanttu. Ulkoisesti toisenlainen kuin meidän Soinimme, jolla on populistin leima ja ylipainoisen äijän imago. Åkesson on kaikin tavoin nuorille äänestäjille sopivakin. Kiinnostavaa nähdä, miten vaaleissa käy.

Minä en löydä hänen kirjoituksestaan rasismia ja kiihoitusta väestönryhmää kohtaan. Toki siinä ollaan huolestunut islamin leviämisestä ja tuhoisasta vaikutuksesta, mutta sävy mielestäni on kuitenkin täysin maltillinen. Toki SD-puolueen historiasta ja kannattajakunnasta löytyy varmaan kiihkoilijoitakin.

Tilanne on lähes identtinen Suomen kanssa. Meillä tosin olisi mahdollisuus laittaa vähän kiinni portteja ajoissa, jottei Malmön Rosengårdenin ja Göteborgin Hisingenin tilanne olisi meillä käsissä muutaman vuoden sisällä. Siellä eivät hälyytysajoneuvot ja henkilökunta pääse suorittamaan tehtäviään, koska niitä kivitetään.

Mutta meillä on kuin luonnonlaki, että Ruotsin virheet tulee tehdä meidänkin.

Ruotsissa on muuten islam -professori kuten meillä Jaakko Hämeen-Anttila. Hänen nimensä on Jan Hjerpe; hän on jo eläköitynyt. Olen kuullut häntä luonnossa. Ihan hyvä hänkin on. On vain paradoksaalista, että hyvät ihmiset toiminnallaan saavat aikaan pahaa, kuten hyvää tarkoittavat ihmiset kaikkialla.

Enkeli vai Mengele

Tänään alkaa oikeusjutun käsittely, missä syytettynä on entinen terveyskeskuksen ylilääkäri Pekka Lantto. Mielenkiintoinen juttu. Onhan varmasti totta, että vanhuksia ja kuolemansairaita hoidetaan joskus varmuuden vuoksi turhaan. Voisi jopa arvata, että he kärsivät pitkitetyistä hoidoista.

Voi kuvitella, mitä Lantosta on puhuttu kylillä. Kansahan jopa saattoi syyttää tv-lääkäri Kiminkistäkin murhaajaksi, muistan lukeneeni kommentteja.

Mutta mitä tehdä, kun sellainen tulisi omalle tai läheisen kohdalle. Siitä onkin joku kimpaantunut. Lantto on ollut otsikoissa jo useamman vuoden ajan.

Minusta tuntuu, että hän on saattanut tehdä liian aikaisia hoidosta luopumisia joissakin tapauksissa. Harmaalla alueella liikutaan. Näitä päätöksiä varmaankin tehdään paljonkin käytännössä, mutta niistä ei puhuta. Onko Lantto sijaiskärsijä, onko hän ajanut humaanimpaa vaikeasti sairaiden käsittelyä, vai onko hän ollut itsensä Jumalaksi nimittänyt?

Mitenkähän oma mielipide siihen päätökseen voisi vaikuttaa? Voisi kuvitella, että vakavasti sairaan käsityskyky alentuu, hän saattaa kuvitella parantuvansa. Minä ainakin toivon, että kun se hetki tulee, itse olisin järjissäni ja minua kuunneltaisiin ja voisin sanoa: antakaa olla, tahdon vain kipulääkitystä. Se Utrion ehdottama siisti nukutuspilleri saattaa olla utopiaa, ei kai sellaista edes ole. Luulisi, että ylisuuri morfiiniannos voisi olla kivuton tapa lopettaa kärsimykset, eivätkö ne sillä lopeta eläimiäkin?

Uutisvirrasta poimittua

Lokan allasalueen siiat lypsetään mädistä ja kuopataan, koska ne kärsivät loisista. Altaalla ovat särkikalat lisääntyneet ja niiden loiset vaivaavat sinne istutettuja siikoja. Peled -siika on käsittääkseni, tuotu siikalaji, joka ei vaella.

Muistan itse pitäneeni kädessä siikaa Torniojoella, joka ikään kuin kihisi ja kiehui. Sekin oli kai loisten toimintaa.

Vanha konkari, professori Klaus Mäkelä teilaa päihdeäitien pakkohoidon. Siinä on taas esimerkki siitä että moralismilla ei pärjää. Vaikka on väärin, että monet naiset pilaavat lastensa mahdollisuudet normaaliin elämään, ei heitä silti voi pakkohoitaa, kuten professori sanookin.

Aborttikysymys on toinen, vastaava, jossa moralismilla ei pitkälle pötkitä.

Islam ei pelota, sanotaan Iltalehdessä, vaikka 28 % suomalaisista miehistä on sanonut olevansa sitä mieltä, että Islam saattaa uhata suomalaista kulttuuria. Otsikoilla voi kyllä yrittää tehdä politiikkaa. 28 % on mitätön vähemmistö.

Nettisisältöjä ja taakkoja

Mitä sattui silmiin uutisvirrasta:

Google avaa nettikirjojen kaupan. Sen tarkoituksena on, että kirjoja voi lukea kaikissa koneissa, missä on selain. En tiedä, voiko myös lukulaitteissa myös. Olisi harmi, jos ei voisi.

Googlen työkalupalkin sanakirja on kuitenkin niin hyvä, että tuo kannattaa. Englantia opiskelevan on helppoa hakea sanoille merkityksiä sanakäännös -toiminnon avulla, jos siis teksti on englantia. Englanniksi on tosin nytkin saatavissa jo niin paljon tekstejä, että se tuntuu vähintäänkin riittävältä.

Median nettisisällön tuottajat ovat ihmeissään, kun tuotot jäävät pieniksi. Suomessakin jokaisella vähänkin itseään kunnioittavalla medialla on nettisisältöä. Nettilehdet tosin muistuttavat toisiaan niin paljon, että kun on yhden lukenut, on lukenut kaikki. Ihmettelen, että kuka sellaisesta olisi valmis maksamaan, kun kiinnostavaa ilmaissisältöä kuitenkin on yllin kyllin ja yhteisiä sopimuksia on vaikea saada aikaan. Jotenkin tunnen myös vahingoniloa.

Aion seurata entistä enemmän ulkomaista mediaa vaihtelun vuoksi. Minulla on hyvä lista ruotsinkielisestä ja englanninkielisestä mediasta. Kielenkin vuoksi myös. People -lehdessä näytettiin kuva Jaycee Ducardista, joka kidnapattiin ja joka synnytti pahantekijälleen kaksi lasta ja eli teltassa pihalla. Siinä tuli esiin se ihmisen ominaisuus, että hän saattaa jotenkin kiintyä pahantekijäänsä, Tukholman syndomana tunnettu ilmiö. Sama tuli myös Itävallan vastaavissa tapahtumissa, en nyt muista nimiä ja paikkakuntia. Naisella on jäljellä yhä sama hymy ja ulkoisesti hän on hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Silmiini ei ole sattunut yhtään kuvaa itävaltalaisesta isänsä vankina pitämästä naisesta, mutta muistan nähneeni naisen, oliko hänkin Itävallasta, joka oli ollut pitkään vankina. Hän jopa aloitti tv-shown.

Jollakin tavalla sitä myös tuntee ihmisenä olemiseen kuuluvan oman raadollisuutensa, kun tällaisesta kirjoittaa ja on jollakin tavalla kiinnostunut. Ehkä ei pitäisi. No en ainakaan alennu katsomaan BB-ohjelmia, vaikka ehkä pitäisi. Onhan sekin sitä ihmisenä olemista. Minusta tuntuu, että meissä jokaisessa on jäljellä niin paljon eläintä, että kaikki irvokas kiinnostaa. Onhan seksuaalisuuskin myös irvokasta ja miksei se, että syömme toisia eläimiä, joilla on myös tunteet. Lehmällä ja vasikalla on tunteet. Meidän on pakko hyväksyä kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja epätäydellisyys maailmassa. Miten sitä muuten jaksaisi elää?

Yhtenä Suomen järkevimpänä henkilönä pidetty Soininvaara selvittää tilastotieteilijän viileydellä työvoimapulan ja maahanmuuton suhteita. Hän sanoo sen, mitä jo vuosia monet "maahanmuuttokriittiset" ovat yrittäneet sanoa, mutta se ei ole ollut sopivaa ja heitä on haukuttu rasisteiksi.

Turkulaisia kohdellaan rasistisesti

Mitä oleellista on siinä, että Tampereella 14-vuotista tyttöä sivuun raahaamaan ryhtynyt mies puhui hyvää suomea mutta Turun murteella:

"Poliisin mukaan mies puhui hyvää suomen kieltä lievällä turunmurteella."

Saattoi olla, että tummasilmäinen ja parransänkinen mies saattoi kuitenkin olla maahanmuuttaja, mutta sitä ei saanut mainita.

Ihmisen osa ja varsinkin sen painavuus

Ostin kirjaston poistomyynnistä taas tukun kirjoja, tuleekohan kuolema ennen kuin ehdin lukea kaikki kirjat, mitä olen tänä kesänä ostanut muutamalla eurolla. Yksi oli Kerttu Saalastin muistelmakirja vanhemmistaan Kaisa ja Kyösti Kalliosta. En sitä vielä aloittanut, mutta muistin jostakin muusta yhteydestä jonkun kertoneen kuinka hieno marsalkka, Mannerheim ja talonemäntä Kaisa Kallio tulivat hyvin toimeen ja keskustelivat presidentin ruokapöydässä. He olivat keskustelleet Ihmisen osasta, kuulemma.

Se onkin erityisen raskas, kun moraalisia valintoja tehdessään potkaisee aina välttämättä jotakuta toista takapuoleen. Eikä sekään ole välttämättä oikein, että kieltäytyy osallistumasta, koska sekin on kannanotto.

Tuo maahanmuutto esimerkiksi, josta nuoria tunnuttiin aivopestävän ammattikorkeakoulussa. Onhan tietysti kaunis ajatus, että kaikki ovat samanarvoisia, mutta kun sitä on ryhdytty toteuttamaan esim. reaalisosialismissa, tuloksena oli kaikenkattava ryssiminen; kaikki meni sekaisin ja ihmiset saivat vamman sieluunsa, mikä ei hevin poistu.

Minä muistan aina ohutta kirjaa Miss Lonelyheartsista, joka on Nathanael Westin mestariteos miehestä, joka oli lehden Leeliana, mutta jonka elämä tärveltyi, kun maailman hätä kävi ylivoimaiseksi. Pelkäänpä, että Suomi on joutumassa hyvää tarkoittavien miss loneheartsien aiheuttamaan kurimukseen, missä haamöttää kantaväestön ja maahanmuuttajien konfliktit ja lisääntyvä syrjäytyminen sekä kantaväestössä että maahanmuuttajien parissa. Kaikki ei ehkä mene niin auvoisasti kuin astrid thorsit olettavat, eivätkä he ole laskuja sitten edes maksamassa.

Ei voi sitten väittää, etteikö vastaansanojia olisi ollut, heitähän on. Eikä kyse ole pelkästään tietämättömästä kansasta vaan kirjoituksista päätellen on myös suuri joukko lukenutta väkeä.

En tiedä, miten se tulee vaaleissa näkymään. Itseäni panee jotenkin vastaan äänestää populisteja, sellaisia kuin Soini. Toki perussuomalaisssa tuntuu olevan ihan fiksua porukkaa, vaikken tosiaan ole kovin hyvin tutustunut.

Luonteelleni ei sopisi ollenkaan mennä esimerkiksi mihinkään mielenosoitukseen tai huutamaan jotakin vihaista ja ilkeää. Siinä päästetään irti helvetillisiä voimia. Toki saattaa olla, että mielenosoituksillakin on vaikutuksensa; ne saattavat ehkä osoittaa, että tilanne ei ole niin auvoinen ja yksimielinen. Ehkä ei ole vain yhtä tietä vaan on myös vapausasteita. Mutta epämukavaa se on, tulee mieleen kaikenlaisia mielikuvia historian saatosta.

On se sääli. Tuollaiset mielenilmaukset kiristävät ilmastoa, tuovat mielipahaa ja ehkä vaikeuttavat myös maahanmuuttajien elämää; useimmathan ovat vain tulleet hakemaan vain parempaa elämää, mikä on vain ymmärrettävää ja kuuluu ihmisen luonteeseen. Silti ei ole oikein, että heitä haalitaan siltä varalta..., kun heille ei pystytä takaamaan töitä ja siedettäviä oloja. Eivätkä he edes välttämättä ole onnellisia betonighetoissaan.

Se on sitä ihmisen raskasta taakkaa, kun emme tiedä, mikä on oikein. Yhden oikea on toisen väärä. Yhden hyvä, toisen paha. Vain moralisti keksii helppoja ratkaisuja.

Propagandaa kuuntelemassa

Olin eilen seuraamassa eräässä oppilaitoksessa studia generalia -luentoja maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta.

Luennoitsijat esittivät, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa tällä tiellä, että otetaan paljon maahanmuuttajia ja Suomi muutetaan monikulttuuriseksi, että se on luonnonlaki.

Ei minkäänlaista osuutta kriittisille näkökohdille. Varmasti niitäkin olisi ollut siinä lukuisassa nuorisojoukossa, joka oli seuraamassa. Minusta on väärin, että nuoria aivopestään tällä tavalla.

En halua asettaa esim. luennoijien motiiveja kyseenalaisiksi. Varmasti siinä on moraalisesti korkeatasoinen halua auttaa ja nähdä maapallo globaalisena ja ihmiskunnan kohtalo yhtenä. Niinhän se tietysti on ja kyllä minäkin sen näen. Paljon maahanmuuttajatyössä on hienoa ja liikuttavaakin.

Mutta reaalimaailma on kuitenkin eri asia. Itse en lähde ensinnäkään mistään maahanmuuttovastaisuudesta, en edes islam-kriittisyydestä, mille toki on pohjaa. Minun lähtökohtani on aina ollut se, että ihmisen systeemit yleensä epäonnistuvat. Se että Suomeen kohdistuu painetta, osoittaa, että viime aikainen politiikkamme on ollut tarpeettoman liberaalia.

Maahanmuutto ei toimi kuten ihanteissa. Sekä maahanmuuttajat että myös ns. kantaväestö on raadollista ja ennakkoluuloista. Käsitykseni on, että Venäjä on perikuva ihmisen systeemeistä. Yleensä syntyy sekasortoa ja asiat ryssitään kaikkialla, ei vain Venäjällä. Vain aikaa myöten asioihin saattaa tulla jotain järjestystä, mutta ankarin inhimillisin ja rahallisin kustannuksin.

Syntyy slummeja, maahanmuuttajat käyttävät systeemejä hyväkseen, laitostuvat ja lusmuilevat, heissä on paljon rikollisia mukana kuten on kantaväestössäkin. Maahanmuuton motiivit ovat moninaiset eivätkä aina meidän kannaltamme hyväksyttävät. Tietenkin ihminen haluaa parempaa. Suomalaisten ennakkoluulot ovat tärkeä asia, ne pitäisi ottaa huomioon eikä tehdä liian suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Varsinkin kun on oma syrjäytyneiden joukko ja tähän astisten maahanmuuttajien asiat eivät edes ole kunnossa.

Työvoimapula ei kaikesta huolimatta tunnu iskevän. Yhteiskunnalla olisi taipumus mukautua. Maahanmuutto vääristää työsuhteita ja palkkoja. On väärin käyttää maahanmuuttajia hyväkseen "paskatöihin". Jos kysyntää olisi, kannattaisi kotimaistenkin työttömien mennä töihin kunnon palkoilla, ja työsuhteita pitäisi tehdä sellaisiksi, että ihmiset viihtyvät. Rationalisoinnin pitäisi antaa toimia. Pitäisi miettiä, mitkä ovat kaikkein oleellisimmat toiminnot ja elää sen mukaan suu säkkiä myöten. Työvoiman kysyntä ja palkat voisivat muokkautua luonnollisemmin, jos maahanmuuttajat eivät olisi sitä vääristämässä.

Maahanmuuttajista on paljon kustannuksia, eikä heidän asenteensa Suomea kohtaan aina muodostu hyviksi kaikissa ristiriidoissa. Eivät he kuitenkaan ole edes kiitollisia. Islamin vaara on todellinen. Venäläisiä tulee liikaa. Ihminen olisi kuitenkin onnellisin omassa maassaan. Pistämällä portteja kiinni tulee painetta järjestää asiat omissa maissa. Maastamuutto voi olla liian helppo ratkaisu.

Työvoimaperäiselle maahanmuutolle ei ole mitään esteitä, mutta on naiivia olettaa, että ottamalla lukuisia kouluttamattomia ja tietämättömiä ihmisiä, he pystyvät auttamaan työvoimapulassa. Kyllä suomalaiset voisivat itsekin tehdä enemmän lapsia, kunhan sitä tuettaisiin vielä lisää. Miksi pitää pyrkiä väestön vaihtamiseen. Ei tämä Suomen kansa ole niin suloista välttämättä, mutta on täällä kuitenkin niin paljon hyvääkin, että kannattaisi säilyttää.

Samaan aikaan, kun nuorille syötettiin puppua, Helsingin Sanomissa ollut Astrid Thorsin haastattelu saa lähes yksimielisen ja asiallisen tuomion kommentoijilta. Jotenkin sen kaltaisen kritiikin pitäisi näkyä myös käytännön politiikassa.

Maailmanloppuja odotettavissa

Jo varmaankin viikkojen ajan mahtavan joen erääseen laajaan suvantoon on kokoontunut joutsenia sadoittain. Ne pitävät konserttiaan, toitottavat ja metelöivät. Nyt niitä on entistä enemmän. Jokeen alkaa tulla jäätä ja ihmettelen, mikseivät ne jatka matkaansa, etelään ne ovat kuitenkin matkalla. Ehkä ne seuraavat päivämääriä ja valoisuutta ja miettivät, ettei vielä himskatissa ole aika. Joku sanoi, että Karungissa oli ollut tuhannen joutsenen kerääntymä.

Pieniä partioita lentelee edestakaisin. Ovatko nämä sitten laulujoutsenia vai kyhmyjoutsenia, en tiedä. Jostakin syystä lintutietous ei tartu minuun, luulen että laulu. Aikoinaan Yrjö Kokko oli huolissaan laulujoutsenien häviämisestä. Trendi on kääntynyt.

Trendit voivat. Jostakin luin, että ilmasto ei olisi lämmennyt kymmeneen vuoteen. Toivoa sopii, että kyse olisi vielä ihmiskunnan päästöjä suuremmista asioista ja ihmisen ilmakehää lämmittävä toiminta jopa ehkäisisi kylmemmmän syklin vaikutuksia.

Jos näin on, miten voi uskoa mihinkään uhkakuviin, kun ne osoittautuvat turhiksi. Vai elääkö ihmiskunta veitsen terällä ja onnistuu aina kuin ihmeen kaupalla selviämään.

Kiinnostavaa on ollut seurata Prisma -ohjelmaa, kuinka maapallo asutettiin. Hienointa ihmisessä on tiede ja se kuinka ihminen pystyy tiedon sirusista päättelemään asioita.

Maailmanloppu muuten lähestyy muodossa tai toisessa, kun Maya -kalenterin loppu häämöttää parin vuoden kuluttua. Mayojen perilliset itse kiistävät koko jutun, mutta hörhöt eri puolilla maailmaa uskovat, mitä haluavat.

Minun tuntemani guru puhuu laadullisesta muutoksesta ja uskoo maapallon napojen vaihtavan ainakin paikkaansa. Olisi se metkaa sellainen heilahdus. Pitäisi kai ruveta etelän matkojen sijasta puhumaan pohjoisen matkoista. Miten joutsenetkaan tietäisivät, minne lentää, kun ovat tottuneet menemään talveksi etelään päin.

Kaikkien alojen suvereeni asiantuntija Niilo Paasivirta seuraa onneksi tilannetta ja päivittää sivujaan, päivitetty 9.10.2009. Onneksi on tämä vahtikoira, joka listaa ylös vaihtoehtoiset maailmanloput, ettei mitään pääse vilahtamaan ohi.

Media henkireikänä lunta odotellessa

Huomaan, etten keksi enää mielipiteitä, mutta koska pidän päivittäisestä kirjoittamisesta, luulen, että ryhdyn kommentoimaan asioita, mitä löydän ruotsinkielisestä sekä englanninkielisestä mediasta, joihin molempiin keräsin linkkejä.

Englanninkielistä on nykyään niin helppo lukea Googlen työkalupalkin sanakäännös-toiminnon avulla, jota olen yrittänyt ylistää. Minulla oli joskus Lukutulkki, mutta se on maksullinen. Se on mielestäni nyt tarpeeton, harmi vain firmalleen, mutta eivät ihmiset sitä hoksaa. Googlen käyttämä sanakirja on aika laaja, saattaa olla että yhtä hyvä kuin Lukutulkin. Sekään ei löytänyt kaikkiin ilmauksiin selitystä. Aika harva sana jää selittämättä Googlellakaan. On siinä palkissa muitakin sanakirjoja ja herkkuja kuten ABC-tarkistin, joka voisi olla sadan jäneksen asia kielenopiskelussa.

Jotenkin tuntuu, että tänä maailmanaikana ei tuollaisia pelastussanomia saa tällainen yksityinen nörtti mitenkään läpi päätellen siitä, ettei kommentteja tule. Samalla minulla on kyllä väheksyvä käsitys ihmisen viisaudesta ja kyvystä omaksua uutta. Informaatioähkyä on liiaksi.

Yritän pysytella ilman paperilehteä. Jos tilaisi Hesarin, siinä menisi monta tuntia sen lukemisessa. Kirjojakin on hyllyssä odottamassa paljon, en ole edes kirjastoon ehtinyt.

Suomenkielisessä nettimediassa, jota seuraan samat uutiset kiertävät läpi. Onhan siellä ihan paikallisia ja muitakin kiinnostavia asioita, mutta ulkomaankielellä asioiden seuraamiseen aion palata, edes sillä vaatimattomalla, passiivisella kielitaidolla. Se on jonkinmoinen henkireikä. Kun ei ole luonnollista työntekoa, pitää keksiä mielekästä puuhaamista muuten. Kävelemistä jatkan ehdottomasti ja odotan hiihtokauden alkua.

Aamut ja illat pitenevät, on mukava käpristyä lukulampun ääreen. Yritän myös vapaaehtoistyöhön mukaan, etten ihan erakoidu.

Olin opastetulla kaupunkikävelyllä. Sellaista olen kaivannutkin, jotta saan vähän tietoutta ympäristöstä. On säilynyt muutamia historiallisia taloja vaikka paljon on tässäkin kaupungissa purettu ja rakennettu betonilaatikoita. Saksalaisilta jäi hävittämättä, mutta suomalainen teki sen itse.

Kaikki hajoaa

Kun kännykät ja tietotekniikka tulivat, minullakin oli harhakäsitys, että tässä sitä ollaan enemmän yhteydessä toistemme kanssa. Kattia kanssa. Verkkojen tultua olemme yhä enemmän hukassa. Kuvittelin, että kansalaismedia antaa kenelle tahansa mahdollisuuden osallistua ja sanoa sanansa. Ehkä voikin, mutta kukaan ei ehdi kuuntelemaan. Enkä tässä vain puhu itsestäni ja omista blogeistani. Olen seurannut lähinnä blogeja ja vilaissut satoja kiinnostavia julkaisuja. Tuntuu kuitenkin, että ei ole aikaa pysähtyä, kun tarjontaa on liiaksi. On kiire, kiire eteenpäin.

Tuo facebookien ja vastaavien maailma on jäänyt minulle vieraaksi. Hankin tässä tunnuksia, mutta se ystävien määrä ja ystäviksi tyrkyttäytyminen pelotti. Olisi ihan kiva käydä lukemassa, mitä siellä puhutaan, mutta täytyykö ensin tyrkyttäytyä ystäväksi. Vanhat blogit ovat selvempiä.

Vaikka olemme aina ja kaiken aikaa mukana maailmassa, onko tilanne yhtään parempi kuin ennen, jolloin oli lankapuhelin ja pari tv-kanavaa ja pari radiokanavaa. Informaatioähky valtaa helposti, ei pysty vastaanottamaan: Seis maailma, tahdon ulos.

Kuluttaa vai ei kuluta?

Professori Vihavainen viimeksi moitti länsimaista kulutusyhteiskuntaa. Mutta miten se oikein on? En tule siinäkään hullua hurskaammaksi, kun tiedän, että koko herkkä talouselämä perustuu juuri kulutukseen, tavaroiden valmistukseen, myyntiin, tanssiin kulutuksen kultaisen Baalin vasikan ympärillä. Ostaminen ja myyminen ovat tärkeämpiä kuin itse kulutustapahtuma ja eroon hankkiutuminen vanhasta tuotteista.

Kaikki heitetään periaatteessa joskus pois loppuun kulutettuna. Samalla sitä on tietenkin näkevinään professorin lailla, kuinka niin paljon on ihan turhaa tavaraa ja palveluksia. Vähemmälläkin pärjäisi tosiaan. Tietysti sitä vienosti toivoisi järkevämpää kulutusta, mutta mistä löytyy se diktaattori, joka sen määrittelee. Toiselle yksi, toiselle toinen.

Kun aikoinaan elämä oli työtä ja työtä, ei jäänyt aikaa hakea viihdettä ja informaatiota, ei olisi jaksanut kirjoitella blogeja ja seurata saippuasarjoja. Eikä se elämä ollut laadullisesti ehkä huonompaa. Kalastaminen, metsästäminen, marjastaminen ja muu oli varmasti monipuolista ja antoi elämyksiäkin. Kirjat ovat olleet satoja vuosia käytettävissä, nyt ne ovat kokeneet inflaation. Niitäkin on liikaa ja niiden lukeminen vähenee.

Monesti juuri omat tavarat tuntuvat oleellisilta ja välttämättömiltä ja toisten rihkamalta. Kai se niin on, että kaikille tavaroille on jokin tarve, oli se sitten vaikka keksitty. Eihän kännyköiden ja koko elektroniikkaviihteen tarpeesta juuri tiedetty ennen kuin se luotiin.

Ja sitten on ilmastouhka ja muut uhat. Me kuitenkin jatkamme täydellä höyryllä samaa menoa. En tiedä, ovatko ne uhatkin sitten keksittyjä.

Asioilla on kääntöpuolensa. Otetaanpa vaikka pakkaukset. Neuvostoliitto tuotti paljon elintarvikkeita, mutta suuri osa pääsi pilaantumaan ja kansa eli puutteessa. Rationaalinen pakkaaminen ja kuljetusketjut vähentävät myös työvoiman tarvetta samoin kuin kotona tehtävää työtä.

Minun täytyy tässäkin sanoa, en tiedä. Jos talouselämä pysähtyisi ja tulisi todellinen, vuosia kestävä lamakausi, mitä tapahtuisi? Olemme tottuneet yhteiskunnan turvaverkkoihin, jopa maalle muuttaneet viherpipertäjät nauttivat usein työttömyyskorvausta, sen tiedän omasta kokemuksesta. Tämä valtava koneisto, joka tuottaa kansantuloa sallii työttömät, sairaat, pakolaiset ja epäaktiivit maahanmuuttajat, valtavan koulutuskentän, mikä kaikki taas tuottaa uusia työpaikkoja. Mistä se alkuperäinen vauraus tulee, tuleeko se vientiteollisuudesta vai mistä? Näine pohdintoineni huomaan, etten ole mitään oppinut 50 vuodessa, samat kysymykset kuin silloin ennen.

Protestoin seksin ylivaltaa vastaan

Haluan vielä protestoida seksin ylivaltaa vastaan. Miksi joka asia pitää ryydittää seksillä? Se varsinkin harmittaa, etten itse tietenkään ole immuuni.

Olen itsekin tietysti kovasti kiinnostunut aiheesta, vaikka tässä inisenkin. Seksi on sitä paitsi aika kaksinaismoraalista. Oikeastaan olennaisista asioista ei siinä päästä puhumaan vaan kaikki on pintaa.

Seksin ylivalta johtaa myös seksin ja väkivallan yhdistämiseen. Jos kyseessä ovat rakkaudenteot, miksi se on niin väkivaltaista tai sitä markkeeraavaa?

Miksi akti on niin tärkeää ja ystävyys ja yhdessäolo on sitten niin epäoleellista ja miksi itsekin on pitänyt olla sen asian vankina?

Seksi on aikamme uskonto.

Miksi pitäisi aina olla mielipide?

Kaikkien vaakojen puolesta kysyn otsikossa ilmaistun kysymyksen. Oikeastaan pitäisi aloittaa vaakojen vapautusrintama, oikeus olla olematta mieltä.

"VAAKA 23.9.-24.10.Vaa'an ongelmana on päättämättömyys. Vaakaihminen heilahtelee puolelta toiselle eikä osaa nopeasti tehdä lopullista päätöstä. Hyvää asiassa on se, ettei tee hätiköityjä päätöksiä. Merkin hyviin puoliin kuuluu myös tyylikkyys ja hienostuneisuus. Vaaka on kävelevä kultaisen käytöksen kirja. Hänen herkin seksuaalinen kohtansa sijaitsee korvien välissä joten tunteilla ja tuoksuilla on tärkeä sija hänen elämässään. Johtavan ilman elementti Vaaka on kunnianhimoinen ja sosiaalinen, mutta kärsimätön tai viileä. Mielenkiintoinen havainto on myös, että eläin- ja ihmishahmojen joukossa Vaaka on ainoa kone. Poliitikon ihannemerkki: puhuu paljon hurmaten kuulijansa sanomatta oikeastaan mitään ellei ole ihan pakko sanoa."

Voin puhua vain omasta puolestani. Minusta on muuten erittäin epämukavaa, että kun en usko horoskooppeihin, tämä vaa´an kuvaus sopii niin hyvin. Ehkä muutkin horoskooppikuvaukset ovat sattuvia.

Osaksi ajattelen, että asiat ovat niin monimutkaisia, että on vaarallista ruveta suosimaan jotain erityistä mielipidettä. Vaikka suhtaudun intohimoisesti tietoon, minulla ei tunnu juuri missään asiassa olevan sitä tarpeeksi. Asiat sitä paitsi unohtuvat ja kaikki laimenee.

Jollakin tavalla tunnen suurta antipatiaa kaikkia tykkääjiä kohtaan. Näyttää olevan tie menestykseen, että osaa vakaumuksen syvällä rintaäänellä sanoa mielipiteitä juuri siitä yhdestä ja samasta ns. julkisuudessa pinnalla olevasta asiasta ja ennen kaikkea pyrkiä sanomaan niitä julkisuudessa. (Kuitenkin tässäkin blogissa harjoitellaan mielipiteiden sanomista.) Koskahan tälle trendille tulee loppu? Vaikka suhtaudun väheksyvästi tavallisen kansan tietoihin, Suomi tuntuu kuitenkin olevan täynnä asiantuntevia tykkääjiä!

Osaksi ihmettelen sitä, kuinka vähillä tiedoilla maailmaa hallitaan ja mielipiteitä muodostetaan. Esimerkkejä voisi olla vaikka kuinka paljon. Monesti kun puhuu esim. eu-vastaisten kanssa, huomaa kuinka kliseistä heidän tietonsa on. Myös maahanmuuttajakysymyksissä on kovin paljon ristiriitaista tietoa. Itse voi olla samaan aikaan maahanmuuttamyönteinen ja kriittinen. Sellaisista ei kukaan pidä.

Oikeudenmukaisuus on hyvä asia, mutta milloin se menee äärimmäisyyksiin ja muuttuu epäoikeudenmukaisuudeksi? Ihmisistä huolen pitäminen on hyvä, mutta koska liika hyssyttely on pahaksi?

Minä rakastan kirjoja ja historiaa, mutta silti olen innokas tietotekniikan kannattaja. Olen ehkä kävelevä paradoksi. Onko maailmassa muitakin, jotka eivät osaa ottaa kantaa?

kirj. Bileamin aasi

Tietotekniikkaa opiskeluun

Tietotekniikka olisi jo siinä kehitysvaiheessa, että se voisi tosissaan astua opetusmaailmaan. En tosin tunne juuri muuta kuin maahanmuuttajille tarkoitettuja kielimateriaaleja. Niitä on todella paljon ja toinen toistaan parempia, opin kun kokosin Oppitoriani. Samat materiaalit sopivat tietysti kaikille suomea toisena ja vieraana kielenä opiskeleville.

Paras on tietysti TVkaista, joka tuo aina uusiutuvat juonelliset ja kiinnostavat materiaalit ihan vapaasti kenenkä tahansa ulottuville aika kohtuullisesta hinnasta, n.100€/ vuosi. En osaa sanoa, miten copyright toimisi opetuskäytössä, palvelu toki tuntuu hieman piraattimaiselta; ihmeesti siitä ollaan hiljaa.

Varmasti tuollainen vapaa oppiminen sopisi monille. Ei haittaa vaikka se olisi jotenkin nivottu yhteen kotouttamisen ohjelmien kanssa.

Tällaisenään koko kurssitus on valtavaa tulonsiirtoa koulutusyhtiöille ja virkailijoille sekä tietysti opettajille. Siinä on paljon etuja valvottavana. Mutta jos saman asian saisi hoidettua halvemmalla, se olisi kiinnostavampaa ja tehokkaampaa, miksei sitä kokeilla enempää. Sari Baldauf jotakin vihjasi TV.ssä, että Sitra on tuollaisesta rationalisoinnista kiinnostunut, mutta en tullut hullua hurskaammaksi.

Kotuksen blogissa eräs kieli-ihminen valittaa, että väkisin ajetaan opetusta tietokoneille ja nettiin. Olisi kiva tietää, missä. On kai niitä hankkeita ja komiteoita, mutta niistäkin on vaikeata saada tietää netissä. Muuten Kotuksen blogit kuten tietysti koko sivusto on aarre kielestä ja sanoista kiinnostuneelle. Minä vain muuten haluaisin edes suppean etymologisen sanakirjan verkkoon. Synonyymisanakirjoja on.

Verkkoelämä voisi olla aivan yhtä sosiaalista tai enemmänkin kuin perinteinen kurssielämä.

Lapin Kulta lähtee Torniosta

Tornion ylpeys, Lapin Kulta lakkautetaan, merkki säilyy, mutta tuotanto siirretään Lahteen. Tietysti kauhea isku paikkakunnalle ja jopa Lapin imagolle.

Lapin Kultaan liittyy tarina, mutta en oikein tiedä, mikä se on. Muistan lukeneeni, että panimoyhtiöllä oli ainakin aikoinaan kultavaltauskin. Toisaalta Lappiin ja sen turismi-imagoon liittyy paljon kaupallisuutta. Wikipedia on nopea. Sen artikkeli Lapin Kullasta oli jo päivitetty eilisen uutisen perusteella.

Minä muistan lapsuudestani nimen Irma Stormbom, joka oli itsenäisen Lapin Kullan johtaja ennen kuin se myytiin Hartwallille. Olin eilen lukevinani, että Hartwallin omistaisi Heineken.

Ei Lapin Kullan veroisen oluen tekeminen itse asiassa ole vaikeaa. Sitähän tehdään jo Lahdessa. Mikä tahansa itseään kunnioittava panimo saa aikaan ihan hyvää olutta. Tärkeintä on siis imago ja Lapin asia.

Sinänsähän oli mitä tahansa, olut on tärviöksi sekä nuorille että vanhemmille. Ei oluesta edes jano lähde. Voihan sitä juoda, mutta ihan liikaa sitä tehdään.

Lapin Kullasta ja Torniosta tulee mieleen toinenkin muistikuva Torniosta ja lapsuudesta: Amarit, nailonsukat ja sukkahousut. Vain Amarit sen tekevät. Saumasukat ja 30 asteen pakkanen. Tanssit seuraintalolla.

Entäpä jos suurella rahalla rakennettu toinen Tornion ylpeys jonakin päivänä lähtee Torniosta. Markkinat ovat kuitenkin muualla ja laitos elää vaarallisesti. Silloin Väylän asukkaille jää puuhaksi vain vanhakantainen poikkinainti ja entiset elinkeinot. Komeat talot ja hallit jäävät jäljelle. Raha näkyy Torniossa, on ostettavaa, mutta mitä tapahtuu, kun työpaikat häipyvät?

On se kumma asia, nuo uskonnot

Uskontojen puolesta on uhrauduttu, uhattu ja tapettu. Kaikki uskonnot perustuvat illuusioille ja taikauskoon, siis minun mielestäni. Minun mielestäni tiede on ihmiselle ainoa apuväline, jonka avulla hän voi tätä maailmaa ymmärtää.

Siitä huolimatta uskonnoton ihminen tuntee ja hänet koetaan joskus moraalittomaksi, kun hän ei tarkastele oikeaa ja väärää annetuista käskyistä käsin vaan pitää niitä suhteellisina ja kulttuurisidonnaisina asioina. Joskus pitää oikea ja väärä punnita yleisen hyvän vaa´alla. Se mitä on seurauksena hyvinvointia enimmälle määrälle ihmisiä ja koko luomakuntaa, on myös oikein. Siinä joudutaankin sitten pohjattomalle suolle, koska emme voi tietää pitkäaikaisvaikutuksia. Uskonnoton ihminen ei turvaa jumaliin vaan yrittää tulla omillaan toimeen.

Monien mielestä, koska ihmisen kypsyysaste on keskimäärin aika alhainen, on parempi, että kansalle on annettu käytösohjeita korkeuksista, jotta se pysyy aisoissa.

Eipä silti, uskontojen moraaliohjeet ovat usein ihan yleisinhimillisiä ja yhteisiä. Uskonnot ja rituaalit ovat rauhoittavia, koska ovat tuttuja jo lapsesta saakka. Ne kuuluvat useinkin omaan tapakulttuuriin.

Jos olisi pakko kuulua johonkin kirkkoon, olen löytänyt netistä (tietenkin) yhden, johon ilomielin kuuluisin. Siinä on rituaalejakin. Se on nimeltään Tieteellinen Panteismi, Scientific Panteism ja sen voisi kai laskea new ageen, vaikka siinä ei olekaan newagen uskomuksia. Sen perustaja on Paul Harrison.