Näin sanotaan Västeråsissa ilmestyvän VLT:n otsikossa. Siinä suomenmustalainen Markus valittaa sitä, että romaneja syrjitään. Onkohan se ihan niinkään. Ruotsi on vuosikymmeniä paaponut Suomen ja Ruotsin välillä seilaavia maanmiehiämme. Suomessakin mustalaisten olot ovat nekin jo parantuneet ja sosiaalilautakunnat maksavat ja koululautakunnat yrittävät kouluttaa parhaansa mukaan. Silti mustalaiset tuntevat itsensä syrjäytetyiksi.
He haluavat, että mukaan ottaminen tapahtuu heidän ehdoillaan ja haluavat säilyttää kulttuurinsa, jossa ei ainakaan minun mielestäni ole kovin suurta arvoa, kun kyseessä on kummallinen ja järjetön tapakulttuuri, minkä tunnetuin merkki on naisten pitkät samettihameet, jotka eivät ole tästä maailmasta. Tuo hame ei ole kovin vanha perinne sinänsä.
Monet ovat tajunneet asian ja luopuneet näistä vanhentuneista tavoistaan, kouluttautuneet ja menneet töihin.
Viranomaiset ovat sinänsä kai luovuttaneet. Sanaton sopimus on, että näin pieni vähemmistö voi olla väriläiskänä muuten harmaassa yhteiskunnassa.
Pakottamalla ei kai muutosta saada aikaan, sen pitäisi lähteä mustalaisista itsestään. Mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, vaikka samaa valitusvirttä on kuunneltu vuosikymmeniä. Ruotsin mustalaiset pystyivät sulautumaan yhteiskuntaan. Sorto oli tosiasia aikanaan, mutta tuskin enää.
Nyt meille ovat tulleet uudet kaavut ja huivit. Monet niiden kantajat ovat kouluttamattomia ja vaativat pian tai jo nyt, että heitä on kohdeltava kulttuuria kunnioittaen. Työnteosta ei puhettakaan. Eri syistä työssäolo jää vähäiseksi ja taatusti myös syynä ovat suomalaisten ennakkoluulot.
Suhtaudun epäluuloisesti nykyisenkaltaiseen monikulttuurisuuteen juuri tästä syystä kuin yllä. Meidän valistuneet ja tehokkaat yhteiskuntamme, Suomi ja Ruotsi, eivät ole onnistuneet integroimaan mustalaisiamme, sanotaan vaikkapa 50 vuodessa. Miten me pystymme työllistämään ja "kotouttamaan" paljon suuremmat maahanmuuttajajoukot, kun emme tuossa helpossa tehtävässä onnistuneet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti