Aristoteleen kantapää

Aristoteleen kantapää on sinänsä hauska ja lystikäs ohjelma, mutta minua vaivaa se, että siinä, tosin leikin varjolla kitketään kielikukkasia, kun ohjelman tekijät itse niistä elävät. Esimerkit ovat tosiaan joskus naurettavia, mutta joskus niissä on ehkä tahallisestikin leikitty kielellä.

Mikä on sallittu Jupiterille, voisi olla sallittua myös härälle.

Kypsä lausunto

Ennen vaaleja jossakin keskusteluohjelmassa, oliko se sitten Pressiklubi, Roosa Meriläinen oli "asiantuntijana" arvioimassa vaalitaistelun tasoa. Kaiken muun viisauden seassa hän loihe lausumaan, että  vaalitaistelu on ollut ikävä, ei ole keskitytty todella "merkittäviin asioihin kuten homoliitot".

Se ei ollut ironiaa vaan tosimielessä lausuttu. Jos vihreiden taso yhden sen arvostun ideologin lausunnosta päätellen on tämä, on todella hyvä että kansa laittoi vihreät vähän kypsymään.

Johanna Tukiainen

Katsoin eilen vastaanotolla Seiskaa, jossa oli melko tuore juttu Tuksusta, jonka tiedän. Minusta on sortuvan ihmisen hyväksikäyttöä tehdä juttuja sortuvasta ihmisestä. Meidän on helppo katsoa juttua ja kuvia ja ajatella että minun asiani ovat ainakin paremmin kuin tuolla. Se on niin ruma ja repasahtanut, mitä sellainen poliitikko kuin Ilkka Kanerva näki tuossa ihmisessä, että se oli niin arvokasta, että hänen piti vaarantaa koko uransa. Enemmän tietenkin meidän pitäisi hävetä, jos pidämme yllä kiinnostusta.

Johanna kertoi haastattelussaan sylitanssista, piti ihan tarkistaa mitä se on.

Seteliselkärankaiset

 

Nyt on Perussuomalaisilla etsikkoaikansa. Olihan se selvää että puoluetuki nousee vaalivoiton jälkeen. Kun kansa lukee että tili tulee olemaan yli puoli milliä kuukaudessa pelkkänä tukena puhumattakaan kansanedustajiksi valittujen palkoista ja etuuksista, se tulee väistämättä herättämään kateutta suomalaisissa, jotka varmaankin kuninkaallisten ruotsalaisten kateiden kanssa taistelevat lajin maailmanmestaruudesta.

Muistamme kuinka Vennamon itsevaltius pakotti enemmistön SMP:n kansanedustajista perustamaan "seteliselkärankaisten" puolueen SYP, mikä johti seuraavissa vaaleissa tappioon.

Soini on teoreettisesti ja käytännössä tutkinut populismia ja osannee välttää karikoita. Kun kuitenkin edessä on vallan makeus, mutta se tuo muassaan nöyrtymisen ja kompromissin, tyytymättömyys välttämättömästi nousee, ainakin niillä jotka kokevat osattomuutta voiton hedelmistä.

Tarvitseeko ruotsinkielisten pelätä?

Olikin aivan oikein, että Aftonbladet on poistanut kohua herättäneen juttunsa nettilehdestään, sitä ei ainakaan löydy enää. Se olikin turhaa pelottelua. Timo Soini on puolueineen painottanut lain noudattamisen tärkeyttä. Mitään tuollaista ei varmastikaan ole odotettavissa ainakaan puolueen taholta. On varmasti yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat aina heitelleet herjoja ravintolajonoissa "hurreille", mutta nakkijonoissa on muutenkin vaarallista seisoskella. Köniin voi tulla mistä nöennäisyystä tahansa, kun ihmiset ovat alkoholin vaikutuksissa.

Tuskin edes maahanmuuttajajien tarvitsee pelätä sen enempää kuin ennenkään koventuvia asenteita. Eihän ole yksittäisistä ihmisitä kyse vaan politiikasta, joka tuskin edes radikaalisti muuttuu. Tervetullutta vain on, jos restriktiivisyys lisääntyy, hyväksytään humanitaari maahanmuutto sovituissa rajoissa, mutta turvapaikka-turismille pannaan rajoituksia.

Moni suomenkielinen toki suhtautuu yhä ennakkoluuloisesti ruotsinkielisiin, mutta kansanosat ovat niin tiiviisti historian ja verisiteiden liittämät, että ruotsinkieliset saavat olla turvassa, vaikka olisivat yhden hallituskauden erossa ministerinpaikoista. On herättänyt närää, että RKP on lähes aina ollut valvomassa etuaan ja kuorimassa myös kermaa poliittisella puolella. Päinvastoin ruotsin asema on melkeinpä paremmassa turvassa, jos puolue ei ole hallituksessa. Yleisesti tunnustetaan että pakkoruotsi voitaisiin poistaa. Ruotsinkielellä on tarvetta Suomessa ja Ruotsi ja ruotsinkieli voisi tulla entistä vetovoimaisemmaksi houkuttelemalla kuin pakolla. Oppimistulokset varmaankin paranisivat.

Pystyisikö känättämään?

Aikani on vienyt Oppitori. Joskus olen sentään jostain harmistunut. Nyt aion kokeilla uudelleen tämän blogin aktivoimista. Yksi harmittelun aihe kerrallaan.

Minua harmittaa ihmisten muka suora puhe netin palstoilla. Sanotaan muka suoraan, mutta se on tykkäämistä useinkin ilman perusteluja.

Harmittaa myös tv-ohjelmien muka-interaktiivisuus. Ruudussa liukuu katsojien mielipiteitä, joihin ei ole tietenkään mahdollisuus syventyä, tuskin ne edes perustelua kestävät.

Oikeastaan tämä harmittelu voi johtua siitä, myönnän sen itselleni näin intiimisti: En tykkää kenestäkään. Periaatteessa kai kyllä, mutta ei käytännössä. Tämän ajatuksenn ilmaisi jo Dostojevski jossakin.

Hellälässä on nykyään suurella rahalla rakennettu asuntoalue. Jäljellä on sen lähellä parakkialue, jota luulin sotilaiden tukikohdaksi, mutta se taitaakin olla uiton jäänteitä.

Tässä männäviikolla ärsytti, kun olin veteraanien kirjastopäivillä. Aiheena oli savottajutut. Joku mies joka oli ollut kovin perehtynyt uittoon selitti oikein mielenkiintoisesti, miten Ruotsin ja Suomen yhteisellä erottelutyömaalla Hellälässä Torniojoen alajuoksulla loppuaikoina otettiin käyttöön yhteisuitto, jossa yksittäisiä puita ei enää eroteltu, niissä oli kyllä leimat, mutta en tiedä miksi, ehkä kontrollin vuoksi vain. Yhtiöt saivat ottaa puista sen mukaan, mitä olivat ilmoittaneet. Hävikkiä oli, mutta vakiintui tietty suhde, joka oli aika lailla sama kaikille yhtiöille, mies puhui jotain neliöjuuri kahdesta, mutta nyt kadotin selityksen.

Yleisössä oli myös vanhoja naisia, joista joku alkoi huokailla, että tylsää esitelmöintiä. Olihan se vähän, mutta mies oli asiantunteva ja juttu kiinnosti minua ainakin. Nainen alkoi puhua päälle demonstaratiivisesti ihan kuin pieni tytön huppana. Kyllä minä taas mieleni pahoitin sellaisesta käytöksestä...