Pystyisikö känättämään?

Aikani on vienyt Oppitori. Joskus olen sentään jostain harmistunut. Nyt aion kokeilla uudelleen tämän blogin aktivoimista. Yksi harmittelun aihe kerrallaan.

Minua harmittaa ihmisten muka suora puhe netin palstoilla. Sanotaan muka suoraan, mutta se on tykkäämistä useinkin ilman perusteluja.

Harmittaa myös tv-ohjelmien muka-interaktiivisuus. Ruudussa liukuu katsojien mielipiteitä, joihin ei ole tietenkään mahdollisuus syventyä, tuskin ne edes perustelua kestävät.

Oikeastaan tämä harmittelu voi johtua siitä, myönnän sen itselleni näin intiimisti: En tykkää kenestäkään. Periaatteessa kai kyllä, mutta ei käytännössä. Tämän ajatuksenn ilmaisi jo Dostojevski jossakin.

Hellälässä on nykyään suurella rahalla rakennettu asuntoalue. Jäljellä on sen lähellä parakkialue, jota luulin sotilaiden tukikohdaksi, mutta se taitaakin olla uiton jäänteitä.

Tässä männäviikolla ärsytti, kun olin veteraanien kirjastopäivillä. Aiheena oli savottajutut. Joku mies joka oli ollut kovin perehtynyt uittoon selitti oikein mielenkiintoisesti, miten Ruotsin ja Suomen yhteisellä erottelutyömaalla Hellälässä Torniojoen alajuoksulla loppuaikoina otettiin käyttöön yhteisuitto, jossa yksittäisiä puita ei enää eroteltu, niissä oli kyllä leimat, mutta en tiedä miksi, ehkä kontrollin vuoksi vain. Yhtiöt saivat ottaa puista sen mukaan, mitä olivat ilmoittaneet. Hävikkiä oli, mutta vakiintui tietty suhde, joka oli aika lailla sama kaikille yhtiöille, mies puhui jotain neliöjuuri kahdesta, mutta nyt kadotin selityksen.

Yleisössä oli myös vanhoja naisia, joista joku alkoi huokailla, että tylsää esitelmöintiä. Olihan se vähän, mutta mies oli asiantunteva ja juttu kiinnosti minua ainakin. Nainen alkoi puhua päälle demonstaratiivisesti ihan kuin pieni tytön huppana. Kyllä minä taas mieleni pahoitin sellaisesta käytöksestä...