Olen jotakin kautta hieman tutustunut erääseen blogiin, missä ihailtavalla tavalla järkevästi perustellaan monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa. Esimerkiksi viimeisimmässä kirjoituksessa pohditaan sitä, että islamilaisissa maissa eletään "Valistusaikaa" eli että on muutakin kuin nyrkkiä heristelevää islamilaisuutta.
Ehkä pitäisi tutustua tarkkaan koko blogin sisältöön, mutta se vaikuttaa oikein järkevältä. Ennen kaikkea se, kuinka siinä painotetaan, että maassa olevat islamiin kuuluvia pitäisi kohdata ja auttaa sopeutumaan muuttuvaan suomalaiseen yhteiskuntaan monenlaisin toimin, joissa kirjoittaja näyttää olevan asiantuntija. Häntä ja hänen kaltaisiaan innostaa näköjään ihan vilpitön auttamisen halu ja tahto vähentää kärsimystä.
Jotenkin tuntuu kuitenkin haikealta, että olemme tempautuneet väistämättömästi mukaan tähän islamin ihan toivottavaan muutokseen. Valistusaika toi länsimaisiin yhteiskuntiin väkivaltaisia järistyksiä, tämä islamin valistusaika on aivan yhtä kaoottinen; emme oikeastaan ole ansainneet, että meidänkin on oltava mukana tässä kaikessa. Olimme juuri pääsemässä eroon suomalaisesta yhtenäiskulttuurista tiukkoine moraaleineen. Ehkä on kuitenkin pakko? Tuohan se tietenkin vipinää ja mielenkiintoa elämään niille, jotka sitä haluavat.
Olisipa Suomessa oltu kauaskatseisimpia ja yritetty pitää ei työperäinen maahanmuuttoa mahdollisimman pienenä, nyt ollaan tässä puhtaan kaulan kanssa. Eikä kai näkyvissä ole muutosta, kun ei-työperäisen maahanmuuton hillitseminen on poliittisesti mahdotonta. Meillä olisi täysi työkenttä tänne jo päässeiden maahanmuuttajien ja omien syrjäytyneiden sopeuttamisessa.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti