Nettisisältöjä ja taakkoja

Mitä sattui silmiin uutisvirrasta:

Google avaa nettikirjojen kaupan. Sen tarkoituksena on, että kirjoja voi lukea kaikissa koneissa, missä on selain. En tiedä, voiko myös lukulaitteissa myös. Olisi harmi, jos ei voisi.

Googlen työkalupalkin sanakirja on kuitenkin niin hyvä, että tuo kannattaa. Englantia opiskelevan on helppoa hakea sanoille merkityksiä sanakäännös -toiminnon avulla, jos siis teksti on englantia. Englanniksi on tosin nytkin saatavissa jo niin paljon tekstejä, että se tuntuu vähintäänkin riittävältä.

Median nettisisällön tuottajat ovat ihmeissään, kun tuotot jäävät pieniksi. Suomessakin jokaisella vähänkin itseään kunnioittavalla medialla on nettisisältöä. Nettilehdet tosin muistuttavat toisiaan niin paljon, että kun on yhden lukenut, on lukenut kaikki. Ihmettelen, että kuka sellaisesta olisi valmis maksamaan, kun kiinnostavaa ilmaissisältöä kuitenkin on yllin kyllin ja yhteisiä sopimuksia on vaikea saada aikaan. Jotenkin tunnen myös vahingoniloa.

Aion seurata entistä enemmän ulkomaista mediaa vaihtelun vuoksi. Minulla on hyvä lista ruotsinkielisestä ja englanninkielisestä mediasta. Kielenkin vuoksi myös. People -lehdessä näytettiin kuva Jaycee Ducardista, joka kidnapattiin ja joka synnytti pahantekijälleen kaksi lasta ja eli teltassa pihalla. Siinä tuli esiin se ihmisen ominaisuus, että hän saattaa jotenkin kiintyä pahantekijäänsä, Tukholman syndomana tunnettu ilmiö. Sama tuli myös Itävallan vastaavissa tapahtumissa, en nyt muista nimiä ja paikkakuntia. Naisella on jäljellä yhä sama hymy ja ulkoisesti hän on hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Silmiini ei ole sattunut yhtään kuvaa itävaltalaisesta isänsä vankina pitämästä naisesta, mutta muistan nähneeni naisen, oliko hänkin Itävallasta, joka oli ollut pitkään vankina. Hän jopa aloitti tv-shown.

Jollakin tavalla sitä myös tuntee ihmisenä olemiseen kuuluvan oman raadollisuutensa, kun tällaisesta kirjoittaa ja on jollakin tavalla kiinnostunut. Ehkä ei pitäisi. No en ainakaan alennu katsomaan BB-ohjelmia, vaikka ehkä pitäisi. Onhan sekin sitä ihmisenä olemista. Minusta tuntuu, että meissä jokaisessa on jäljellä niin paljon eläintä, että kaikki irvokas kiinnostaa. Onhan seksuaalisuuskin myös irvokasta ja miksei se, että syömme toisia eläimiä, joilla on myös tunteet. Lehmällä ja vasikalla on tunteet. Meidän on pakko hyväksyä kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja epätäydellisyys maailmassa. Miten sitä muuten jaksaisi elää?