keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Känä aloittaa


En kuvittele suuria itsestäni, vaikka laitankin tuon vaativan nimen otsikoksi. Känäksihän kutsuttiin entistä presidenttiä UKK:ta nuorena. Kansakoulussani oli lapsuudessani entinen kajaanilainen opettajatar, joka sanoi, että Känä se on eikä se muuksi ole muuttunut silloin, kun molemmat vielä elivät.

Minä sen sijaan olin aurinkoinen ja kiltti lapsi, minulle on kerrottu, tosin suupieleni osoittavat alaspäin, kuten Kekkosellakin, mikä piirre tulee äidiltäni. Olen suorastaan kiltti nahjus yhäkin. Minun pitää opetella olemaan kriittinen. Olen ajatellut, että kommentoin nettilehtien ja muun median, myös kansalaismedian, asioita kriittisesti. Nyt en aio olla enää positiivinen vaan haen hakemalla epäkohtia. Se on löytöretki itseeni ja maailmaan. Pystynkö löytämään arvosteltavaa?

Ääkkösiä ei osoitteeseen hyväksytä, minun olisi pitänyt olla Kana ja se oli jo varattu. Päätin olla osoitteessa tinkaaja, vaikka en olekaan erityisen hyvä siinäkään, luovun liian helposti. Synnyinmaakunnassani, jossa tätä aloittaessani taas asustelen tinkaaminen oli ihan legitiimi harrastus. Miehet saattoivat harrastaa sitä tunti- ja päiväkausia. Luulenpa, että tinkaaminen on yhä voimissaan Lapissa.
Aikomukseni on yrittää välttää kirosanoja. Olen seurannut blogimaailmaa ja siellä on kirosanoilla pelaavia yrittäjiä ollut. Kyllähän kirosanat tehostavat, mutta vaikutus on ohimenevää; ne kokevat pian inflaation.

Siitäpä tulee mieleeni ensimmäinen känäys: Kun tulin tänne, huomasin että hiihtoladulla vastaan tulevat ihmiset katsoivat ensin tutkivasti, käänsivät katseen pois, eivät tervehtineet eivätkä useinkaan vastanneet tervehdykseen. Samaa ovat jotkut muutkin sanoneet, viimeksi vävy tai avovävy, kun nuoret eivät ole naimisssa, mutta olleet yhdessä jo ainakin 17 vuotta. Ehkä me olemme hieman erinäköisiä, mutta emme sentään niin kovasti. Kun kadulla kulkee, niin sentään näkee monenlaisia ihmisiä, katotaanko niitäkin?

Varmaan minäkin olen yhä samanlainen, vaikka jotakin saattaa olla tarttunut esimerkiksi ruotsalaisesta pikkupaikkojen tavasta sanoa vaikkapa "hej" vastaantuleville.

Mistähän tuo lappilainen jöröys johtuu, vai onko sitä muuallakin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti