Professori Vihavainen viimeksi moitti länsimaista kulutusyhteiskuntaa. Mutta miten se oikein on? En tule siinäkään hullua hurskaammaksi, kun tiedän, että koko herkkä talouselämä perustuu juuri kulutukseen, tavaroiden valmistukseen, myyntiin, tanssiin kulutuksen kultaisen Baalin vasikan ympärillä. Ostaminen ja myyminen ovat tärkeämpiä kuin itse kulutustapahtuma ja eroon hankkiutuminen vanhasta tuotteista.
Kaikki heitetään periaatteessa joskus pois loppuun kulutettuna. Samalla sitä on tietenkin näkevinään professorin lailla, kuinka niin paljon on ihan turhaa tavaraa ja palveluksia. Vähemmälläkin pärjäisi tosiaan. Tietysti sitä vienosti toivoisi järkevämpää kulutusta, mutta mistä löytyy se diktaattori, joka sen määrittelee. Toiselle yksi, toiselle toinen.
Kun aikoinaan elämä oli työtä ja työtä, ei jäänyt aikaa hakea viihdettä ja informaatiota, ei olisi jaksanut kirjoitella blogeja ja seurata saippuasarjoja. Eikä se elämä ollut laadullisesti ehkä huonompaa. Kalastaminen, metsästäminen, marjastaminen ja muu oli varmasti monipuolista ja antoi elämyksiäkin. Kirjat ovat olleet satoja vuosia käytettävissä, nyt ne ovat kokeneet inflaation. Niitäkin on liikaa ja niiden lukeminen vähenee.
Monesti juuri omat tavarat tuntuvat oleellisilta ja välttämättömiltä ja toisten rihkamalta. Kai se niin on, että kaikille tavaroille on jokin tarve, oli se sitten vaikka keksitty. Eihän kännyköiden ja koko elektroniikkaviihteen tarpeesta juuri tiedetty ennen kuin se luotiin.
Ja sitten on ilmastouhka ja muut uhat. Me kuitenkin jatkamme täydellä höyryllä samaa menoa. En tiedä, ovatko ne uhatkin sitten keksittyjä.
Asioilla on kääntöpuolensa. Otetaanpa vaikka pakkaukset. Neuvostoliitto tuotti paljon elintarvikkeita, mutta suuri osa pääsi pilaantumaan ja kansa eli puutteessa. Rationaalinen pakkaaminen ja kuljetusketjut vähentävät myös työvoiman tarvetta samoin kuin kotona tehtävää työtä.
Minun täytyy tässäkin sanoa, en tiedä. Jos talouselämä pysähtyisi ja tulisi todellinen, vuosia kestävä lamakausi, mitä tapahtuisi? Olemme tottuneet yhteiskunnan turvaverkkoihin, jopa maalle muuttaneet viherpipertäjät nauttivat usein työttömyyskorvausta, sen tiedän omasta kokemuksesta. Tämä valtava koneisto, joka tuottaa kansantuloa sallii työttömät, sairaat, pakolaiset ja epäaktiivit maahanmuuttajat, valtavan koulutuskentän, mikä kaikki taas tuottaa uusia työpaikkoja. Mistä se alkuperäinen vauraus tulee, tuleeko se vientiteollisuudesta vai mistä? Näine pohdintoineni huomaan, etten ole mitään oppinut 50 vuodessa, samat kysymykset kuin silloin ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti