Kun kännykät ja tietotekniikka tulivat, minullakin oli harhakäsitys, että tässä sitä ollaan enemmän yhteydessä toistemme kanssa. Kattia kanssa. Verkkojen tultua olemme yhä enemmän hukassa. Kuvittelin, että kansalaismedia antaa kenelle tahansa mahdollisuuden osallistua ja sanoa sanansa. Ehkä voikin, mutta kukaan ei ehdi kuuntelemaan. Enkä tässä vain puhu itsestäni ja omista blogeistani. Olen seurannut lähinnä blogeja ja vilaissut satoja kiinnostavia julkaisuja. Tuntuu kuitenkin, että ei ole aikaa pysähtyä, kun tarjontaa on liiaksi. On kiire, kiire eteenpäin.
Tuo facebookien ja vastaavien maailma on jäänyt minulle vieraaksi. Hankin tässä tunnuksia, mutta se ystävien määrä ja ystäviksi tyrkyttäytyminen pelotti. Olisi ihan kiva käydä lukemassa, mitä siellä puhutaan, mutta täytyykö ensin tyrkyttäytyä ystäväksi. Vanhat blogit ovat selvempiä.
Vaikka olemme aina ja kaiken aikaa mukana maailmassa, onko tilanne yhtään parempi kuin ennen, jolloin oli lankapuhelin ja pari tv-kanavaa ja pari radiokanavaa. Informaatioähky valtaa helposti, ei pysty vastaanottamaan: Seis maailma, tahdon ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti